Millaista on matkustaa junalla Laosissa Laos-China Railway -junan kyydissä? Mistä voi ostaa matkalippuja Laosin juniin?
Vielä ennen vuotta 2021 matka Laosin pääkaupungista Vientianesta pohjoisempana sijaitsevaan Luang Prabangiin kesti maanteitse jopa 8-10 tuntia. Pohjois-Laosin vuoristoisessa ja pinnanmuodoiltaan vaihtelevassa maastossa autoilu oli hidasta ja kaupungista toiseen siirtymiseen oli varattava reilusti aikaa. Joulukuussa 2021 käyttöön otettu Laos-China Railway (LCR) -junarata kuitenkin mullisti ja nopeutti huomattavasti niin matkailijoiden kuin paikallisten liikkumista Pohjois-Laosin tärkeimpien kaupunkien välillä.
Reissatessani Pohjois-Laosissa maaliskuussa 2026 valikoitui juurikin tämä vielä kovin uudenkarhealta tuntuva juna matkustustavakseni sekä Luang Prabangista Vang Viengiin että Vang Viengista Vientianeen.
Matka Luang Prabangista Vang Viengiin
Junalipun osto
Vietettyäni pari yötä pienessä Nong Khiawin kylässä matkani jatkui reissun seuraavaan kohteeseen, Vang Viengiin. Vang Viengiin päästäkseni tulisi minun ensin palata minibussilla takaisin Luang Prabangiin, josta matka jatkuisi junalla vielä samana iltana Vang Viengiin. Minibussikuljetuksen olin jo varannut, mutta junalipun oston oli ajattelemattomuuksissani jättänyt lähtöä edeltävään iltaan, aivan viime tinkaan.
Siispä löysin itseni tilanteesta, jossa kuuntelin nongkhiawilaisen matkatoimiston sedän toteavan kaikkien seuraavan päivän Vang Viengiin vievien junien olevan jo loppuunmyytyjä. Hän myös kehotti aina varaamaan junaliput ainakin 3-5 päivää ennakkoon. Päädyin ostamaan lipun seuraavaan mahdolliseen junaan, eli yhtä päivää myöhemmälle kuin alunperin olin suunnitellut. Minibussilla Luang Prabangiin lähtisin seuraavana aamuna joka tapauksessa.
Kuitenkin lähtöaamuna kahvia siemaillessani klikkasin itseni vielä Laos-China Railwayn (LCR) nettisivulle ja huomasin, että saman päivän juniin olikin edelleen muutamia lippuja myynnissä. Ostin uuden lipun netistä, joten matkatoimistosta ostamani ja jo nimelleni nimetty lippu jäi valitettavasti käyttämättä. Voi olla, että kyse oli matkatoimiston lippukiintiöstä tai väärinkäsityksestä, mutta virallisen varaussivuston mukaan lippuja oli kuitenkin vielä saatavana.
Jälkiviisaus: Kun aiot matkustaa junalla Laosissa, voi junaliput ostaa helposti itse netistä. Lipun ostaminen laosilaiseen junaan on ihan yhtä simppeli toimenpide kuin VR:n sivulla asiointi. Etenkin, jos matkatoimistosta kerrotaan junan olevan loppuunmyyty, tarkista LCR:n varaussivusto vielä ennen kuin ostat hätäpäissäsi lipun mihin tahansa seuraavaan junaan. Googlettamalla löytyy myös paljon kolmansia osapuolia, jotka myyvät junalippuja, mutta näiden kautta ostettuna lippu voi olla hieman kalliimpi kuin suoraan LCR:n sivustolta ostettu junalippu.
Klikkaa itsesi tästä LCR-sivustolle junalippuja tsekkaamaan!
Luang Prabangin rautatieasema
Köröteltyäni ensin viitisen tuntia minibussilla Nong Khiawista Luang Prabangiin parin tunnin pitstopille oli edessä vielä noin tunnin kestävä junamatka Vang Viengiin. Neuvottelin Luang Prabangin keskustassa itselleni tuktukin, joka veisi minut Luang Prabangin rautatieasemalle. Asema sijaitsi noin 12 kilometrin päässä keskustasta, ja matka keskustasta asemalle mopon ja lava-auton risteyteykseltä näyttävällä tuktukilla kesti lähes puoli tuntia. Autolla matka olisi ehkä ollut hieman nopeampi, mutta tuktuk oli ehdottomasti hauskempi!
Saapuessamme asemalle epäilin hetken, oliko tuktuk-kuski tuonut minut vahingossa jollekin kuuluisalle temppelille, sillä edessäni seisovan rakennuksen ulkokuori ei heti antanut viitteitä rautatieasemasta. Kuitenkin lukuisat bussit, minibussit, henkilöautot, tuktukit ja paikalla vallitseva yleinen hälinä antoivat ymmärtää, että kyseessä oli vilkas liikenteen risteyskohta. Kiitin kyydistä, maksoin ja lähdin poukkoilemaan parkkeerattujen autojen välistä rinkka selässäni kohti temppeliltä näyttävän aseman pääovea.
Tässä vaihessa junan lähtöön oli hieman reilu puoli tuntia aikaa, ja ajattelin olevani paikalla hyvissä ajoin. Liityin ihmisrykelmään, joka ilmeisesti yritti olla aseman pääoville vievä jono. Vain paria minuuttia myöhemmin ihmisjoukko pääovien edessä oli paisunut niin valtavaksi, että juuri paikalle saapuneet muut eurooppalaiset reppureissaajat tulivat epäuskoisina kysymään minulta, pitikö heidän todentotta jonottaa tässä päästäkseen asemalle sisään. Koska en nähnyt muutakaan sisäänkäyntiä, vastasin myöntävästi. Jono eteni hitaasti ja aikaa junan lähtöön ei enää ollutkaan huolettoman paljon, joten ymmärsin hyvin heidän huolensa.
Sekä matkatoimistosta ostamani junalippu että nettisivuilta ostamani lippu olivat nimettyjä. Ensimmäisen kerran junalipussa oleva nimi ja passissa oleva nimi tarkastettiin yhteensopiviksi, kun vihdoin pääsin “jonon” mukana pääovesta sisään. Asema oli sisältä suuri ja hallimainen, pari kioskikojua myi juotavaa ja eväitä. Vaikka ensivaikutelma oli kolkko, oli paikka vielä erittäin puhdas ja hohti uutuuttaan vielä reilu neljä vuotta avaamisensa jälkeen. Koska jonottaminen ulkona oli vienyt yllättävän paljon aikaa, suuntasin lähes samantien kohti lähtölaitureita.
Junamatka ja saapuminen Vang Viengiin
Rautatieaseman henkilökunta tarkasti uudelleen passit ja nimetyt junaliput, ja päästi matkailijoita yksi kerrallaan laitureille vievistä porteista läpi. Portit sulkeutuivat noin viisi minuuttia ennen junan lähtöä. Laitureilla junaa odottamassa oli valtavasti ihmisiä, tai ainakin huomattavasti enemmän kuin olin osannut kuvitella. Pitkä virtaviivainen juna saapui asemalle ajallaan, ja hetken aikaa laituri täyttyi junasta poistuvien ja junan kyytiin nousevien matkustajien ja matkalaukkujen sekamelskasta.
Jälkiviisaus: Kun matkustat junalla Laosissa, ole rautatieasemalla ajoissa, jopa naurettavan ajoissa. Jonottaminen aseman pääovilla vei yllättävän paljon aikaa, sillä lippujen tarkastaminen oli hidasta ja laitureille vievät portit sulkeutuvat aikaisemmin kuin junan merkitty lähtöaika. Myös käveltävä matka asemarakennuksesta laitureille oli huomattavasti pidempi kuin Pasilan asemalla.
Lievästä kaoottisuudesta huolimatta sisällä junassa kaikki löysivvät kiitettävän arvosanan veroisesti omalle matkalippuun merkitylle istumapaikalleen. Desipelit vaunussa pysyivät maltillisina. Matkan aikana oli mahdollista ostaa pientä syötävää myyntikärrystä. Juna oli yleisilmeeltään erittäin siisti ja jopa tilava. Luang Prabangin ja Vang Viengin välisellä osuudella on paljon tunneleita, joten kovin ihmeellisillä maisemilla tämä junamatka ei pääse ylpeilemään. Siispä jäljellä ollut varaamani käytäväpaikka ei harmittanut.
Noin tunti myöhemmin juna saapui Vang Viengin rautatieasemalle. Marssin ulos rakennuksesta ja luotin tuuriini löytää kulkuneuvo, joka veisi minut vielä keskustassa sijaitsevalle hotellille. Parkkipaikalla olikin muutama vihreän värinen minibussi odottamassa. Lähdimme liikkeelle, kun minä ja noin 15 muuta matkustajaa rinkkoinemme olimme lastautuneet minibussiin. Noin neljän kilometrin matka rautatieasemalta keskustaan maksoi 40 000 kipia (LAK). Ajon aikana kuskin parina työskentelevä nainen keräsi maksun käteisenä jokaiselta, ja yksi toisensa jälkeen meidät jätettiin Vang Viengissa hotelliemme edustalle.
Matka Vang Viengista Vientianeen
Junalipun osto ja Vang Viengin asema
Neljän Vang Viengissa vietetyn yön jälkeen oli aika jatkaa kohti Laosin pääkaupunki Vientianea vielä yhdeksi yöksi ennen paluuta Bangkokiin. Tällä kertaa varasin junalipun majoituspaikkani vastaanotosta, ja edelliskerrasta oppineena aloin hoitaa asiaa jo kolme päivää ennakkoon. Tämä varaus kattoi myös kyydityksen hotelliltani Vang Viengin keskustasta rautatieasemalle.
Lähtöaamuna lava-auto noukki minut ja viisi muuta reppureissaajaa kyytiin, ja perillä asemalla olimme jo tunti ennen junan lähtöä. Liekö syynä eri ajankohta, eri sijainti vai yksinkertaisesti se, että olin paikalla aikaisemmin kuin olin ollut Luang Prabangin asemalla, mutta tällä kertaa vältyin pääovilla tapahtuvalta jonottamiselta ja kiirehtimiseltä kokonaan. Jälleen heti aseman pääovilla nimetyt junaliput ja passit tarkastettiin. Myös Vang Viengin asema oli hallimainen ja kolkohko, mutta yhtälailla täällä sattoi aistia, että paikka oli vielä hyvin uusi.
Asemarakennus alkoi täyttyä aikataulunäyttöjä vilkuilevista matkustajista. Juna oli myöhässä kymmenisen minuuttia. Kun laitureille vievät portit avattiin, alkoi ihmismassa hiljalleen valua kohti laitureita. Jokaisen matkustajan junalippuun merkitty nimi tarkistettiin huolellisesti porteilla uudelleen.
Jälkiviisaus: Koska junalipussa olevaa nimeä verrataan passissa olevaan nimeen pariinkin otteeseen ennen kuin pääset edes junaan sisälle, pidä passi helposti saatavilla, älä pakkaa sitä rinkan pohjalla olevaan sisätaskuun.
Junamatka ja saapuminen Vientianeen
Junalippuun merkityn paikkanumeron ansiosta matkustaminen itsessään oli jälleen hyvin organisoitua ja helppoa. Tällä kertaa istuin ikkunapaikalla, eli tunnin verran ahmin silmilläni ohi viliseviä maisemia. Myös Vang Vieng – Vientiane osuudelle oli louhittu jokunen tunneli, mutta niiden välissä saattoi nähdä laosilaista maaseutua. Kuivakauden pystyi näkemään maaliskuisen maiseman värityksestä, mutta lähempänä vesistöjä luonto oli kuitenkin osin vielä vehreä.
Vientianen juna-asemalle saavuimme noin vartti aikataulusta myöhässä. Matkaa asemalta pääkaupungin keskustaan olisi taitettavana vielä noin 15 kilometriä. Marssin asemalta ulos ja luotin löytäväni taas kulkuneuvon, jolla pääsen keskustaan. Vientianen aseman parkkipaikalla oli useita busseja kuskeineen odottamassa potentiaalisia matkustajia. Osa busseista vei suoraan Vientianen lentokentälle, osa keskustaan tai muualle pääkaupunkiseudulla.
Bussimatkan aikana jokainen matkustaja maksoi 50 000 kipin maksun käteisellä. Bussin kyydistä oli hauska seurata paikallista liikennettä. Kaikista mahtipohtisin näky oli kuitenkin suuren liikenteenjakajan keskellä seisova Vientianen riemukaarimainen Patuxai, jonne olin jo suunnittellut vierailua seuraavalle aamulle. Pian Patuxain jälkeen bussin kuljettaja ilmoitti meidän olevan perillä keskustan bussipysäkillä. Pysäkiltä kävelin vielä noin kilometrin seuraavan yön hotellilleni.
Minibussi vaihtoehtona junalle
Vang Viengin ja Vientianen välinen matka on mahdollista taittaa myös minibussilla. Matkustusaika minibussilla on 2,5-4 tuntia. Junamatkan pituudeksi ilmoitetaan noin tunti. Nämä vaihtoehdot Vang Viengin hotellin vastaanotossa nähdessäni automaattisesti ajattelin, että tottakai valitsen junan, onhan se paljon nopeampi.
On totta, että junamatka Vang Viengin rautatieasemalta Vientianen rautatieasemalle kestääkin vain noin tunnin. Kokonaismatka-aika oli kuitenkin omalla kohdallani 3–4 tuntia, eli suunnilleen saman verran kuin minibussilla. Miksi? Lava-auto, jolla pääsin rautatieasemalle, nouti minut kyytiin noin reilu tunti ennen junan lähtöä, ja asemalla onkin joka tapauksessa hyvä olla ajoissa, kun matkustaa junalla Laosissa. Perillä Vientianessa minun oli joko otettava bussi tai taksi, jolla pääsisin lähemmäs keskustaa ja seuraavan yön hotelliani. Molempien kaupunkien rautatieasemat siis sijaitsevat kauempana keskustasta.
Jälkiviisaus: Jos vielä joskus kuljen Vang Vieng – Vientiane välin julkista liikennettä käyttäen, todennäköisesti päätyisin valitsemaan minibussin, koska tällöin matkustuksen kokonaisaika on sama, mutta vaihtoja ei tarvita. Minibusseissa on toki eroavaisuuksia, mutta kuulemani mukaan osa niistä toimii ovelta-ovelle -periaatteella: Minibussi noutaa hotellilta ja jättää jos ei suoraan ovelle, niin ainakin hyvin lähelle hotelliasi. Ei vaihtoja, vain yksi bussimatka.
Myös Luang Prabangin ja Vang Viengin välillä minibussi on vaihtoehto. Kuitenkin ajoreitti näiden kahden kaupungin välillä on niin pitkä ja mutkainen, että noin tunnin junamatka asemille siirtymistenkin kanssa on yleensä selväksi nopeampi vaihtoehto.
***
Oletko jo matkustanut Laosissa, tai Kiinassa, Laos-China Railwayn kyydissä?
0 Comments