Seuraavaksi kohteeksi reissullani valikoitui Pohjois-Laosin pikkukaupunki nimeltä Nong Khiaw. Tässä kylässä aika tuntui pysähtyneen ja kaikenlainen luksus ja ylellisyys loistivat poissaolollaan. Katukuvassa näkyi lähinnä vapaana kaakattavia kukkoja ja kanoja sekä hymyileviä paikallisia pikkulapsia ajamassa ruosteisilla polkupyörillään. Silloin tällöin kyläsen päätietä ajoi uuden turistiryhmän tuova tai vievä minibussi, jonka katolla oli köysin sidottu rinkkoja.
Nong Khiaw, joskus myös Nong Khiew, on tunnettu upeista vuoristomaisemistaan ja niille johtavista patikointireiteistään. Tähän varsin eristyksissä olevaan pienen kyläpahaseen matkustetaan nimenomaan ihastelemaan Pohjois-Laosin karuja karstivuoria, mutkittelevia jokiuomia sekä alueen hiljaista ja rauhallista elämänmenoa. Kadulla kulkevista ja muovituoliravintoloissa norkoilevista turisteista pystyi aistimaan seikkailullisen matkustusasenteen, sillä kukaan ei ollut tullut tänne saakka hienojen allasosastojen tai viiden tähden hotellikokemuksen takia.
Kuinka matkustaa Nong Khiawiin? Millaisia näköalapaikkoja Nong Khiawissa on?
Kuinka matkustaa Nong Khiawiin?
Matkaa Luang Prabangista Nong Khiawiin on vain noin 140 kilometriä. Uskallan kuitenkin luvata, että nämä 140 kilometriä saattavat olla elämäsi pisimmät 140 kilometriä. Matka Luang Pranbangista Nong Khiawiin kesti minibussilla noin viisi tuntia sisältäen pari pysähdystä. Kaksi päivää myöhemmin palasin takaisin Luang Prabangiin ja matka kesti taas yhtälailla viitisen tuntia.
Tie, joka kulkee Luang Prabangin ja Nong Khiawin välillä, oli täynnä kuoppia ja halkeamia ja olisi minkä tahansa eurooppalaisen tienkuntomittariston mukaan kaivannut erittäin kipeästi kunnostusta. Paikallisia kuskeja tien kunto ei tuntunut häiritsevän, vaan tottuneesti ja lainkaan hermojaan menettämättä he aina hidastivat ja uudelleen kiihdyttivät samalla ohjaten minibussia siihen kohtaan tietä, joka sattui näyttämään eniten ajokelpoiselle.
Laosissa on oikeanpuoleinen liikenne, mutta tällä tienpätkällä liikenteen puoleisuutta määritti ennemmin se, kummallako kaistalla sattui olemaan vähemmän kuoppia tai renkaan mentäviä halkeamia. Nong Khiawiin ei kulje rautatietä, eli turistille minibussi on ehkä yksityisen taksin ohella ainut tapa matkata tähän syrjäiseen Pohjois-Laosin kolkkaan.
Kaihoisasti muistelin tasaisia Australian sisämaan läpi halkovia bussimatkojani, joiden aikana pystyin hyvin lukemaan, kirjoittamaan ja piirtämään aikani kuluksi. Minibussissa Luang Prabangin ja Nong Khiawin välillä nämä eivät olisi onnistuneet. Ohivilisevän pohjoislaosilaisen maaseudun katselu, tien laidoille heitetyn muoviroskan infernaalisen määrän kauhistelu sekä Mel Robbinsin vihreäkantisen menestyskirjan kuuntelu ajoivat kuitenkin asiansa tällä kuoppaisella reitillä.
Jälkiviisaus: Ota mukaasi kunnon eväitä! Minibussi pysähtyy huoltoasemilla matkan aikana, mutta paikallisten Teboilien ruokatarjonta rajottui lähinnä sipseihin, limuihin ja jäätelöön.
4x Näköalapaikat Nong Khiawissa
Nong Khiawiin matkustetaan nimenomaan sitä ympäröivän kauniin luonnon vuoksi. Patikointi, melonta ja rauhallinen miljöö ovat tämän paikan top kolmonen. Nong Khiawin kaduilla on lukuisia matkatoimistoja ja turisti-infoja, jotka tarjoavat erilaisia ja erimittaisia retkiä ja vaelluksia ympäröivään luontoon.
Idyllisen Luang Prabangin ja kisaväsymyksen nitistämisen jälkeen en halunnut heti lähteä telttailemaan, vaan yövyin Nong Khiawissa viihtyisässä majapaikassa aivan joen rannalla. Patikointikuntoani en suinkaan herätellyt varovaisesti ja pikkuhiljaa, vaan Nong Khiawiin saavuttuani seuraavalle kahdelle päivälle minulla oli kunnianhimoinen tavoite käydä huiputtamassa ainakin kolme eri näköalapaikkaa.
Kuten juuri nyt keksimäni ikiaikainen kaakkois-aasialainen sananlasku sanoo, rakkaalla näköalapaikalla on monta nimeä. Eli älä siis hämäänny, mikäli törmäät erilaisiin nimityksiin, myös sellaisiin joita ei tässä kirjoituksessa mainita, samasta näköalapaikasta puhuttaessa.
Phadeng Peak Viewpoint
Phadeng Peak Viewpoint -näköalapaikka, joka tunnetaan myös nimellä Pha Nang Aua Viewpoint, on ehkä yksi vierailluimmista näköalapaikoista Nong Khiawissa. Tälle näköalapaikalle järjestetäänkin suosittuja yön yli kestäviä retkiä, joissa osallistujat viettävät yönsä vuoren huipulle telttaillen ja auringonnousua pilvien päällä ihaillen. En osallistunut ryhmäretkelle, vaan päätin itsekseni kiivetä näköalapaikalle vielä samana päivänä, kun olin saapunut Nong Khiawiin. Pääsymaksu tälle näköalapaikalle oli vierailuni aikaan 50 000 kipiä.
Patikointireitti alkoi pienillä tikapuilla, jonka jälkeen polun varressa oli ladoista kyhätty vanha, öö, sanotaan vaikkapa tasanne. Tasanteessa luki “Please buy Ticket”, mutta paikalla ei ollut muurahaisten lisäksi ketään. Jatkoin matkaani maksamatta, luottaen siihen, että jossain vaiheessa vastaan tulisi tämän vuoren portsari, jolle voisin kuuliaisesti maksun suorittaa.
Seuraavan reilun tunnin puuskutin ylämäkeen polkua samalla kilpaillen hieman aikaa vastaan, sillä aurinko olisi laskemassa parin tunnin kuluttua ja alaskin pitäisi vielä ehtiä. Reitti Pha Dengin huipulle oli hyvin vaihteleva, osin tasainen, suurimmaksi osaksi juurakkoinen ja siellä täällä oli puista kyhättyjä askelmia tai pieniä siltoja. Matkallani ylös tapasin ainoastaan yhden tanskalaisen nuoren miehen. Vaihdoimme kuulumiset, minkä jälkeen hän jatkoi menoaan vauhdilla, jonka perusteella hänen olisi voinut päätellä olevan kotoisin mäkisestä Pohjois-Laosin viidakosta.
Perillä huipulla odotti paitsi noin 20 telttaa ja niissä ensi yön majoittuva kaikenmaalaisista turisteista koostuva ryhmä, myös tarkkasilmäinen paikallinen opas, joka kysyi minulta oitis “Are you with the group? Have you paid the ticket?”. Vastasin kieltävästi samalla tarjoten 50 000 kipin seteliä ja vakuutellen, että en ole jäämässä telttailemaan.
Onnistuneen maksusuorituksen jälkeen istahdin alas, hörpin vettä ja totesin löytäneeni melko kivan auringonlaskumaiseman. Aurinko värjäsi vuorijonoja utuisasti ja näkymä oli kertakaikkiaan maaginen. Kuvat puhukoot puolestaan, Phadeng Peak Viewpoint -näköalapaikan maisema oli jopa kauniimpi kuin olin uskaltanut odottaa. Matka ylös kesti melko ripeällä tahdilla hieman reilun tunnin, ja matka alas puolestaan noin 45 minuuttia.
360 Degree Viewpoint
Seuraava aamuna tsemppasin itseni ja hieman raskailta tuntuvat jalkani ylös sängystä todeten, että sillä se lähtee millä on tullutkin. Nautin kotoisan aamupalan ja herkkukahvin Home Cafe -nimisessä kahvila-ravintolassa, minkä jälkeen sunnitelmanani oli lähteä kipuamaan 360 Degree Viewpoint -näköalapaikalle. Näköalapaikan aloituspaikka oli noin kilometrin päässä Nong Khiawin kylästä.
Kun löysin patikointireitin aloituspaikan, oli vastassa heti kyltti, jossa yksiselitteisesti kiellettiin patikointipolulle meneminen ominpäin. Pyörin hetken ympyrää, ikäänkuin etsien toista kylttiä, joka suoranaisesti kannustaisi lähtemään patikointipolulle ominpäin. Kun uutta kylttiä ei löytynyt ja kun paikalle sattunut paikallinen mies myös hyvin napakkasanaisesti kehotti, tai pikemminkin käski, minua unohtamaan aikomukset näköalapaikalle menemisestä, luovitin ja päätin toteuttaa suunnitelman B.
Nimensä mukaisesti 360 degree viewpoint -näköalanpaikan huipulta avautuu maisema joka suuntaan. Tällekin vuorenhuipulle järjestetään yön yli kestäviä retkiä, jolloin maisemista pääsee nauttimaan heti auringon noustessa. Kuitenkin, omaan kokemukseeni pohjaten, reitille pääsee ilmeisesti vain opastetun ryhmän mukana. Mikäli sinä, arvon lukija, olet kiivennyt tälle näköalapaikalle joskus ominpäin tai ryhmässä, kerro toki kokemuksestasi kommenttikenttään.
Sleeping Lady Viewpoint
Suunnitelma B oli nimeltään Sleeping Lady Viewpoint. Tämä näköalapaikka kantaa myös nimeä Nang None Viewpoint, ja se sijaitsi aivan vastakkaisessa suunnassa eli alkulämpimikseni kävelin Nong Khiawin läpi kylän toiselle laidalle. Reitin aloituskohta oli selkeästi merkitty. Paikka näytti paikallisen perheen kodilta, ja hetken ensimmäisillä askelmilla huhuiltuani esiin tuli hymyilevä nainen. Hän otti minulta vastaan 40 000 kipin pääsymaksun ja neuvoi, että näköalatasanteita on kaksi. Kiitin ja lähdin rämpimään kiviseen ylämäkeen pikkureppu, lämmin vesipullo ja jo-tässä-vaiheessa-litistyneet banaanit mukanani.
Sleeping Lady Viewpoint -reittiä voi vain vaivoin kutsua patikointireitiksi: 90 prosenttia ajasta tunsin itseni ennemminkin kiipeilijäksi kuin patikoijaksi. Reitti oli yllättävän jyrkkä ja kivinen. Ensimmäinen näköalatasanne palkitsi maisemallaan noin 20 minuutin uurastuksen jälkeen. Pieni peltikattoinen hökötys oli kelpo paikka juomatauolle, minkä jälkeen matka jatkui kohti Sleeping Ladyn huippua.
Reitti jatkui yhtä kivisenä, jyrkkänä ja juurakkoisena. Lähempänä huippua polku oli jonkin matkaa tasaisempi, mutta juuri ennen loppua kalliokiipeilyketteryyttä testattiin jälleen. Huipulla oli pari näköalatasannetta ja noin puoli miljoonaa paitaan takertuvaa lentomuurahaista. Keskipäivän paahtama maisema oli kaunis ja antoi hieman eri kuvakulman Nong Khiawin ylle kuin edellisen illan Pha Deng Peak -näkymä.
Kylän äänet kantautuivat etäisinä ylös näköalatasanteelle. Muuten oli aivan hiljaista, sillä sen jälkeen, kun yhtä aikaa paikalle sattunut pariskunta lähti, Sleeping Lady Viewpoint -näköalapaikalla ei ollut lisäkseni ketään muita. Matkalla alas muistan pohtineeni, onkohan Laosin viidakoissa kissapetoja, joilta karkuun juoksemista olisi hyvä ennakoida. Matka Sleeping Lady Viewpoint -huipulle kesti kokonaisuudessaan noin puolitoista tuntia sisältäen pysähdyksen ensimmäisellä näköalatasanteella.
Som Nang Viewpoint
Vesi-, elektrolyytti-, riisi- ja hedelmätankkauksen sekä pienen välikuoleman jälkeen päätin lähteä auringonlaskun aikaan vielä toiselle näköalapaikalle samana iltana. Pääkadun varrella kojusta myytävä pääsylippu Som Nang Viewpoint -näköalapaikalle oli vierailuni aikaan 45 000 kipiä. Tämä patikointireitti on muihin tähän kirjoitukseen poimittuun kolmeen näköalapaikkaan verrattuna helpompi ja lyhyempi. Matka näköalatasanteelle kesti vain noin puoli tuntia.
Reitti oli selkeä polku, ja polun varrelle oli kiinnitetty tsemppaavia kylttejä. Ylämäkeä toki oli, mutta verrattuna kiviseen ja jyrkkään Sleeping Lady -nousuun, tuntui Som Nang aivan lastenleikiltä. Perillä näköalapaikan huipulla oli useampi näköalatasanne ja pari kuvien rekvisiitaksi sopivaa Laosin lippua. Vaikka käytin sanaa “huipulla”, tämä näköalapaikka ei ole kirjaimellisesti vuoren tai mäen päällä. Paikka on pikeminkin vuoren rinteellä, josta avautuu maisema samaan suuntaan kuin edellisen illan Pha Deng Viewpoint -näköalapaikalta.
Olin perillä noin tunti ennen auringonlaskua. Samoihin aikoihin alkoi ukkonen jyrähdellä ja siellä täällä horisontissa salamoi. En jäänyt odottamaan auringonlaskuun saakka, vaan lähdin pienessä tihkusateessa palaamaan takaisin kylään. Noin sata metriä ennen pääkadulle laskeutumista taivas repesi ja pari tuntia kestävä kaatosade alkoi. Onnekseni majapaikkani oli lähellä, eli en joutunut kahlaamaan kovin kauan tulvivalla kadulla.
Mikä on paras ajankohta matkustaa Nong Khiawiin?
Paras aika matkustaa niin Nong Khiawiin kuin Luang Prabangiinkin on kuivakaudella. Kuivakausi kestää marraskuulta huhtikuulle. Oma Nong Khiaw -visiittini osui maaliskuun puoliväliin eli kuivakauden loppupuolelle, jolloin luontoäiti päätti kuitenkin yllättää yksittäisellä rankkasateella. Toukokuulta lokakuulle ulottuvalla sadekaudella Nong Khiawin luonto on varmasti vehreämpi, mutta lähes päivittäisten sateiden takia patikointi voi olla liian haasteellista, jopa mahdotonta, kun reitit ja polut muuttuvat mutaisiksi ja vaikeakulkuisiksi.
Selaile Nong Khiawin majoitus- ja retkitarjontaa täältä! *
Oletko jo patikoinut Pohjois-Laosissa, mitkä näköalapaikat kävit huiputtamassa? Millainen oli minibussikokemuksesi, kun matkasit Nong Khiawiin?
0 Comments