Matkustaessani Darwinissa vierailin kahdessa suuressa kansallispuistossa Pohjoisterritorion pohjoisosissa päiväretkillä. Litchfield National Park – ja Kakadu National Park –kansallispuistot olivat keskenään erilaisia, mutta molemmat antoivat ymmärryksen siitä, kuinka valtavan suurista alueista on kysymys. Kansallispuistovaihtoehtoja tällä alueella olisi ollut valittavana toki vieläkin enemmän.
Molemmat päiväretket, joille osallistuin, alkoivat ja päättyivät Darwinin keskustassa saman päivän aikana. Retkien hintaan sisältyi edestakaiset bussikuljetukset kansallispuistoon, lounas ja välipaloja, juomavesi sekä erittäin ammattitaitoisen ja useita mielenkiintoisia faktoja kertovan oppaan selostus niin bussimatkan aikana kuin luontokohteilla vieraillessa. Myös Pohjoisterritorion kansallispuistomaksu oli jo sisällytetty retkien hintaan.
Mistä retkiä kansallispuistoihin voi varata?
Vierailuni sekä Kakadun että Litchfieldin kansallispuistoon ajoittui huhtikuun alkuun, jolloin sadekausi vasta hiljalleen alkoi vaihtua kuivakaudeksi. Koska kyseessä ei ollut vielä vilkkain sesonki, kansallispuistojen päiväretket eivät olleet loppuunmyytyjä. Mikäli matkustat Darwiniin juuri kovimman sesongin aikaan eli kesä-elokuulla, on kansallispuistoretkien varaukset syytä tehdä hyvissä ajoin, jotta varmistat paikkasi sopiville päiville.
Tein varaukset Darwinin keskustan Top End Visitor Information Centre -matkailijainfopisteellä, jossa ystävällinen virkailija vertaili kanssani vaihtoehtoja. Eroavaisuuksina retkivaihtoehdoissa oli lähinnä ryhmäkoko, retken sisältö ja se, sisältyykö retkeen ruokailua. Infopisteellä varoiteltiin, että joitakin kansallispuistojen nähtävyyksiä saattaisi olla edelleen sadekauden jäljiltä suljettuna, kuten olikin.
Päiväretkien vaihtoehtoihin ja etenkin yön yli kestäviin seikkailuihin sisältöineen ja ennakkovarauksiineen kannattaa tutustua Booking.com -sivustolla. Kansallispuistoihin on mahdollista siis jäädä myös 1-3 yöksi, eli parin vuorokauden mittaiset seikkailuretket ovat myös hyvä vaihtoehto. Jos voisin palata ajassa taaksepäin, valitsisin ehdottomasti yön yli kestävän retken ainakin Kakaduun, jotta ehtisin nähdä kansallispuiston kauneutta enemmän. Yhden päivän retket toimivat kuitenkin maukkaina alkupaloina, kun vasta tutustuin tähän itselleni uuteen ja ihmeelliseen mantereeseen.
1 | Litchfield National Park – Päiväretken ohjelma
Litchfield National Park -kansallispuisto sijaitsee noin 1,5-2 tunnin ajomatkan päässä Darwinista. Päiväretkemme alkoi jo ennen auringonnousua, kun bussi noukki uniset retkeläiset keskustassa sijaitsevilta hotelleilta kyytiin. Matkan varrella pysähdyimme jaloittelemaan ja ostamaan aamukahvit huoltoasemalta. Kun matka jatkui ja kansallispuiston raja saavutettiin, teimme nopean pysähdyksen Litchfield National Park -kyltillä.
Ahkerat termiitit
Paljastettakoon, että maisema rajan ylityksen jälkeen ei päätähuimaavasti muuttunut. Myös kansallispuiston puolella bussin ikkunoissa vilisi edelleen samanlaista punertavassa maaperässä kasvavaa pusikkoa ja puustoa. Onnistuin bongaamaan ojan penkalta muutaman wallabin, mutta massiivia kenguruesiintymiä tämä retki ei tarjoillut. Sen sijaan termiittikekoja ei juuri tarvinnut erityisemmin bongailla, vaan niitä näkyi joka ilmansuunnassa.
Kansallispuiston puolella ensimmäinen pidempi pysähdys tehtiin paikkaan nimeltä Magnetic Termite Mounds. Pääsimme tarkastelemaan massiivia useita vuosikymmeniä vanhoja ja huomattavasti ihmistä korkeampia termiittikokeja lähemmin. Maan päällä näkyvä osa oli kuin jäävuoren huippu, eli suurin osa pesää jatkui vielä maan alla. Tarkkasilmäisimmät huomasivat, että keot edustivat selkeästi kahta erilaista arkkitehtuurista suuntausta: toiset olivat laattamaisen litteitä ja leveitä, toiset taas korkeuksiin kohoavia ja epäsäännöllisemmän muotoisia. Oppaamme kertoi eri termiittilajien hyödyntävän auringonvaloa ja varjopaikkoja hieman eri tavoin.
Kolme upeaa vesiputousta
Termiittikeoilta suuntasimme kohti vesiputouksia. Retkibussi parkkeerattiin lähelle Florence Falls -putouksia. Vaikka sadekauden tulva oli silminnähden jo laskenut, ei putoukselle johtavaa polkua oltu valitettavasti vielä avattu vierailijoille. Oppaamme arvioi, että suurella todennäköisyydellä se avattaisiin vielä huhtikuun aikana, kenties jo seuraavalla viikolla. Tyydyimme siis ihastelemaan putousta pidemmän matkan päästä, mutta putoukselta johtavaan pieneen puroon pääsimme pulahtamaan. Vesi oli todella kirkasta, puhdasta ja krokotiilitöntä. Lämpötila huidellessa reippaasti yli kolmenkympin uinti pohjoisterritoriolaisessa purossa ja kasvillisuuden katveessa todella virkisti.
Uikkareiden vaihdon jälkeen matka jatkui seuraavalle vesiputoukselle. Kyseessä oli vieläkin pidemmän välimatkan päässä soliseva Tolmer Falls -putous. Näköalapaikalta aukesi kaunis, karu ja kuuma maisema kansallispuistoon, joka näytti jatkuvan äärettömyyksiin. Vesiputousta ja loputonta eukalyptysmetsää katsellessani osasin vain hymyillä ja itsekseni todeta, että unelma Australiaan matkustamisesta oli vihdoin käynyt toteen. Tuon pienen daydreaming-hetkeni keskeytti oppaamme ystävällinen kutsu tulla lounastamaan muiden retkeläisten kanssa. Herkulliset lounastortillat falafel- ja kanatäytteellä nautittiin siis Tolmer Fallsin pysähdyksen yhteydessä.
Lounaan jälkeen lyhyen ajomatkan päässä odotti retken kolmas vesiputous. Parkkipaikalta kävelimme pitkospuita pitkin kuvaukselliselle Wangi Falls -putoukselle. Nämä putoukset pääsimme kuvaamaan läheltä! Oppaamme kertoman mukaan matkailijoita oli aikaisemmin päästetty uimaan tälle putoukselle, mutta erään kerran krokotiili olikin napannut epäonnista turistia varpaasta. Kyseessä oli ollut hieman pienemmän ja säyseämmän lajin edustaja, makeanvedenkrokotiili (freshwater crocodile), eli suurilta vahingoilta vältyttiin. Tapauksen jälkeen päiväretkien uintiosuus haluttiin kuitenkin jatkossa toteuttaa muualla, eli ensimmäisen vesiputouksen yhteydessä.
Adelaide River ja krokotiilit
Päivän päätteeksi krokotiilejä oli kuitenkin luvassa Adelaide River -joella! Kyseessä oli siis Pohjoisterritorion pohjoisosissa oleva joki, ei suinkaan Etelä-Australian miljoonakaupunkia halkova uoma. Saavuttuamme Adelaide Riverille oli ryhmäämme wastassa wahwalla australian aksentilla warustettu krokotiilinnahkahattuinen herra, jonka ohjeistuksella lastauduimme korkeareunuksiseen paattiin. Turvallisuusstandardeja noudattaen kulkuvälineessämme oli pelastusliivit jokaiselle matkustajalle. Naureskellen Crocodile Dundeeta muistuttava oppaamme kuitenkin kertoi, että pelastusliivit suojelevat ehkä hukkumiselta, mutta eivät krokotiilien kidoilta, joten parempi pysyä veneessä ja pitää kaikki raajat veneen laitojen sisäpuolella.
Turvallinen kotilaituri sai jäädä, ja paatti lipui joelle. Ensin ihastelimme jokivarren kasvillisuutta ja muutamia lintujakin bongailtiin. Tämä oli lempeä aloitus ja samalla sain hetken armonaikaa wirittää kuulunymmärrykseni täysin uudelle taajuudelle ja wahwan paikallisaksentin omaksumiselle. Dundeemme tunsi joen mutkat kuin omat taskunsa ja puhutteli rantapusikoissa piileskeleviä matelijoita kuin vanhoja ystäviään. Seuraavaksi hän solmi raa’an broilerin kepin päässä olevaan naruun ja roikotti kanaparkaa paatin reunan yli.
Reaktio ei ollut välitön, mutta pienen houkuttelun jälkeen paattia alkoi lähestyä vedenpinnan yläpuolella näkyvä silmäpari. Otus tuli aivan lähelle venettä, jonka vieressä se nousi vedenpinnan yläpuolelle ja kurkottui broilerin suuntaan. Krokotiili oli suurikokoinen uros, mutta meille luvattiin, että jotain vielä suurempaa olisi tulossa. Matka jatkui kohti seuraavia pontetiaalisia krokotiilin bongauspaikkoja. Muutama pienempi ja sirorakenteisempi naaraskrokotiili tuli näyttäytymään ja niinikään ne ponnistivat vedestä makupalan suuntaan.
Kun hetken kuluttua hieman yli viisi metriä pitkä ja reiluun 80 vuoden kypsään ikävuoteen yltänyt uroskrokotiili lipui vierellemme, muutama paatissa olija jopa kiljahti. Tämä massiivinen matelija oli kiistatta päivän suurin, Dundeen mukaan yksi joen suurimmista. Tällaisen otuksen näkeminen parin metrin etäisyydeltä sen luonnollisessa elinympäristössä veti nöyräksi ja sai adrenaliinin virtaamaan. Krokotiilin kitaan olisi mahtunut helposti reissaaja jos toinenkin, ja kepin päässä roikkuva onneton broileri katosi nopeasti.
Adelaide River -joen krokotiilit ovat suistokrokotiilejä (saltwater crocodile), eli eri lajin edustajia kuin epäonnekaasti turistia varpaasta napannut krokotiili Wangi Falls -putouksilla. Suistokrokotiilit kasvavat makeanveden serkkuaan huomattavasti kookkaammiksi, elävät vanhemmiksi ja käyttäytyvät agressiivisemmin. Suistokrokotiili on maailman suurin krokotiililaji. Pohjois-Australian lisäksi tätä lajia tavataan myös Kaakkois-Aasiassa.
Päivän lopetus ja paluu Darwiniin
Opas toivotti krokotiiliystävilleen mukavaa illan jatkoa ja kehotti niitä menemään saalistamaan jotain kokoiselleen pedolle sopivampaa saalista. Kun paatti kääntyi kohti kotisatamaa, olivat kaikki kyydissä olijat silminnähden innoissaan näkemästään. Kun joen asukkaiden todellinen koko oli nyt omin silmin nähty, jokainen piti paatin, ja ehkä varmuuden vuoksi vielä bussinkin, penkeistä hieman tiukemmin kiinni. Paluumatkalla Darwiniin teimme yhden nopean jaloittelupysähdyksen samalla huoltoasemalla kuin aamulla. Takaisin Darwinissa oltiin auringonlaskun aikaan.
2 | Kakadu National Park – Päiväretken ohjelma
Kakadu National Park -kansallispuisto on Darwinin lähistöllä olevista kansallispuistoista todennäköisesti suosituin ja nimekkäin. Kakadu ulottuu lähes 20 000 neliökilometrin alueelle, mikä tekee siitä Australian suurimman kansallispuiston pinta-alassa mitattuna. Kansallispuisto on päässyt UNESCO:n perintökohteiden listalle paitsi kauniin luonnon myös merkittävän kulttuurihistoriansa vuoksi. Toisin kuin retki Litchfieldissa, Kakadun päiväretken ohjelmassa oli mukana luontokohteiden lisäksi yllättävän paljon myös paikallisten alkuasukkaiden, aboriginaalien, kulttuuria ja historiaa.
Aboriginaalien kulttuurikeskus
Darwinin keskustasta Kakaduun kertyy matkaa jopa 2-3 tuntia. Matkaan lähdettiin jo ennen auringonnousua, kun bussi ja ystävällinen opas noukkivat hotellien edustoilla norkoilevat retkeläiset kyytiin. Menomatkan aikana pysähdyttiin kahvi- ja jaloittelutauolla. Kun kansallispuiston raja vihdoin saavutettiin, päänsisäinen kommentaattorini totesi jälleen, että bussin ikkunoissa jo parin tunnin ajan vilissyt pusikkomaisema ei juurikaan muuttunut. Ja ne termiittikeot, niitä riitti toki täälläkin. Onnistuneen Litchfield-vierailun jälkeen odotukset Kakadun kansallispuistosta olivat korkealla.
Kakadun kansallispuisto on aboriginaaleille hyvin merkittävä ja kulttuurihistoriallisesti tärkeä alue. Ensimmäinen vierailukohteemme olikin Warradjan Aboriginal Cultural Center eli aboriginaalien kulttuurikeskus. Kulttuurikeskus oli museomainen pienehkö rakennus, jossa oli näytillä erilaisia paikallisten aboriginaalien kulttuuriin ja historiaan liittyviä esineitä sekä vanhoja valokuvia.
Näytillä oli esimerkiksi metsästykseen ja maanviljelyyn liittyviä tarvikkeita infotauluineen ja selosteineen. Myös kalliomaalauksien symbolismia ja käyttötarkoituksia oli havainnollistettu. Aboriginaalien omintakeinen taide oli suuressa roolissa, eli värikkäisiin maalauksiin, kankaisiin ja taide-esineisiin pääsi tutustumaan tarkemmin. Lopuksi käytävä johdatti myymälään, jossa kaupan oli runsaasti erilaisia matkamuistoja. Kulttuurikeskuksen läheisyydessä sijaitsi ravintola, jossa nautimme buffet-lounaan.
Veneajelu Yellow Water -alueella
Ruokailun jälkeen ryhmä suuntasi retken seuraavaan aktiviteettiin. Luvassa oli leppoisa veneajelu Yellow Water -suoalueella. Huhtikuun alussa suo muistutti kuitenkin enemmän jokea, jota pitkin veneemme lipui kirkkaan aurinkoisessa ja kuumassa säässä. Veneen katto antoi suojaa porottavalta auringolta ja veneen avoimet sivut mahdollistivat kuitenkin esteettömät näkymät ajelun aikana. Jokivarren kasvillisuus tarjoili väriloistoa ja lintulajien bongausta.
Veneemme kippari oli meksikolaissyntyinen, sittemmin australialaistunut ja myös wahwan paikallisaksentin omaksunut puujalkavitsejä viljelevä nuorimies. Hän viihdytti rennon letkeällä mutta ammattimaisella otteellaan kertoen veneajelun aikana kuiva- ja sadekauden vaikutuksista alueen luontoon. Myös reitin varrelle osuneet lintulajit ja merkittävimmät kasvit pääsivät mukaan juontoon.
Noin 300 dollarin (AUD) lisämaksusta olisi Kakadun kansallispuiston päiväretken aikana ollut mahdollista osallistua pienlentokoneajelulle Jim Jim Falls -putouksen yllä. Pohdin hetken tätä houkuttelevaa vaihtoehtoa, mutta päädyin kuitenkin pysymään maankamaralla. Lento kauniin vesiputouksen yllä olisi varmasti ollut upea, mutta olinhan jo nähnyt putouksia Litchfieldissa. Myöhemmin vesiputouksia olisi varmuudella tulossa lisää myös muissa Australian kolkissa.
Nourlangie Rock ja kalliomaalaukset
Päivän viimeinen vierailukohde oli vihdoin kalliomaisema, jota olin kovasti odottanut. Bussimme ajoi tietä, jonka varrella Nourlangie Rock -kallio oli mahdollista nähdä kokonaisuudessaan. Tämä oli luontokohde, jonka ehdottomasti halusin Kakadun kansallispuistossa omin silmin nähdä. Parkkeerasimme bussin Nourlangie Road -nimisen tien päähän. Parkkipaikalta alkoi kävelyreitti, joka johdatti meidät aivan tämän jylhän kallion juurelle. Muinaisella kalliolla kiemurteli kasvien juuria ja osa juurista valui kohti maata kuin ilmassa leijuen.
Juurakoiden ja kallion kiellekkeen alla oli todella hyvässä värissä säilyneitä aboriginaalien tekemiä useita vuosikymmeniä vanhoja kalliomaalauksia. Nanguluwurr Art Site -nimisessä paikassa aika tuntui pysähtyvän. Oppaamme kertoi maalauksista, kävi huolellisesti läpi piirroksien merkityksiä ja niiden kertomaa tarinaa. Aihe oli mielenkiintoinen, mutta olin hieman yllättynyt, kuinka paljon taiteen tulkintaan käytettiin kansallispuistoretkellä aikaa. Kulttuurihetki antoi kuitenkin hyvät eväät ymmärtää Australian alkuperäiskansojen elintapoja, historiaa ja alueen kulttuurista merkitystä.
Kun oli aika lähteä, ajoimme samaa tietä, josta Nourlangie Rock -kallio näkyi ohikiitävän hetken. Toivoin, ja oikeastaan ennen retkelle lähtöä itsestäänselvänä asiana oletenkin, että bussi olisi pysähtynyt tien reunaan, näköalapaikalle tai edes levikkeelle hetkeksi, jotta tätä Kakadun kansallispuiston yhtä kuuluisinta maamerkkiä olisi saanut ihastella kaikessa rauhassa sopivan etäisyyden päästä. Onneksi kuvanotto onnistui myös liikkuvasta bussista käsin, mutta jäin tältä päiväretkeltä ehdottomasti kaipaamaan pidempää pysähdystä näköalapaikalle.
Päivän päätös ja paluu Darwiniin
Kalliomaalaukset jäivät Kakadun päiväretken viimeiseksi vierailukohteeksi. Lähes kolme tuntia kestävällä paluumatkalla pysähdyimme kerran, ja takaisin Darwinissa olimme illalla auringonlaskun jälkeen. Päivä tuntui todella pitkältä, sillä Australian välimatkat pääsivät tietenkin yllättämään.
Jälkiviisaus: Mikäli osallistut ryhmän kanssa päiväretkelle, tarkista retken ohjelma ja vierailtavat kohteet huolellisesti ennen varausta. Kakadun tapauksessa olisin mieluummin käyttänyt aikani näköalapaikalle patikointiin kuin kalliomaalauksien tulkintaan ja kultturikeskuksessa vierailuun. Vaikka myös paikallinen historia ja kulttuuri ovat valtavan mielenkiintoisia, odotin tältä päiväretkeltä enemmän luontoon pääsyä ja henkeäsalpaavia maisemia näköalapaikoilta tähyillen kuten Litchfieldissa.
Muita kansallispuistoja lähellä Darwinia
Litchfieldin ja Kakadun kansallispuistojen lisäksi Darwinin lähistöllä on useita muita kansallispuistoja.
Nitmiluk National Park
Darwinista Nitmiluk National Park -kansallispuistoon kertyy ajettavaa noin 300 kilometriä. Pitkän välimatkan vuoksi Nitmilukiin ei kannata lähteä Darwinista päiväseltään vaan se soveltuu paremmin parin päivän mittaiselle seikkailulle. Mikäli liikut omalla autolla, kannattaa tämän kansallispuiston aarteisiin käydä tutustumassa matkan varrella. Nitmilukin kuuluisimpia nähtävyyksiä ovat komeiden vesiputouksien lisäksi jylhät kanjonit Katherine River -joen varrella. Kansallispuisto tarjoaa myös monipuolisia patikointipolkuja.
Mary River National Park
Kakadun kansallispuistoon ajettaessa Arnhem Highwayn varrella on myös Mary River National Park -kansallispuisto. Tämä kansallispuisto ei ehkä ole niin nimekäs kuin muut tässä kirjoituksessa mainitut kansallispuistot Darwinin lähellä, mutta yhtälailla se tarjoilee kaunista ja rauhallista luontoa. Suosituimpia aktiviteetteja matkailijoille ovat veneajelut ja lintubongaus Rockhole Billabongilla. Matkaa Darwinista Mary Riverille kertyy maltillisemmin, vain reilu sata kilometriä.
Charles Darwin National Park
Mikäli pitkät siirtymät kansallispuistoihin eivät houkuta ollenkaan, on noin kymmenen kilometrin päässä Darwinin keskustasta sijaitseva Charles Darwin National Park -kansallispuisto helppo valinta. Läheisen sijaintinsa vuoksi matkan puiston rajalle voi taittaa vaikka polkupyörällä, sillä kansallispuistosta itsestäänkin löytyy maastopyöräreittejä. Tämän kansallispuiston vetonaulana on helpon sijainnin lisäksi monipuolinen mangrovekasvusto, sekä toisesta maailmansodasta kertovat rakenteet, näyttelyt ja infotaulut. Kansallispuisto on nimetty evoluutioteorian luojan, Charles Darwinin, mukaan, vaikka tutkija itse ei koskaan Darwinin alueella vieraillutkaan.
Vinkit ja jälkiviisaudet retkiä suunnittelevalle
Aloitin Australiassa vietetyn Working Holiday -vuoteni Darwinista, eli kansallispuistot lähellä Darwinia olivat ensikosketukseni australialaiseen luontoon. Reissuni oli vasta alussa ja en vielä omistanut autoa, saati ollut totutellut vasemmanpuoleiseen liikenteeseen. Tästä syystä vaivattomin keino mennä kansallispuistoihin oli lyöttäytyä valmiin ryhmämatkan mukaan. Mikäli suunnittelet kansallispuistoretkiä Darwinissa, punnitse ainakin näitä seikkoja:
1) Mieti etukäteen, missä haluat vierailla ja mitkä luontokohteet haluat nähdä?
Onko mielessäsi joku tietty luontokohde vai oletko avoin kaikelle, mitä eteen tulee? Pohdi ennakkoon, mitä kansallispuistojen nähtävyyksiä haluat ehdottomasti nähdä ja valikoi vierailtavat kansallispuistot sen mukaan. Itse olin päättänyt mennä Kakaduun Nourlangie Rock -kallion kiilto silmissä. Myönnettäköön, että en ollut kuullutkaan Litchfieldin kansallispuistosta ennen Australiaan saapumista. Osallistuin retkelle puhtaasti uutuudenviehätyksen ja infopisteen sedän onnistuneen myyntipuheen saattelemana sekä Balilla tapaamani Darwinista kotoisin olevan treenikaverin suositeltua krokotiiliveneilyä. Onnekkaasti Litchfield ja krokotiilibongailu olikin mahdollista yhdistää samaan päiväretkeen.
Kun varaat paikkaasi ryhmäretkelle, varmista vielä, että oma highlight-kohteesi on varmasti kyseisellä retkellä mukana ja että päivän ohjelma on varmasti mieluinen. Tästä esimerkkinä oma Kakadu-vierailuni, johon Nourlangie Rock kyllä kuului, mutta virallisella näköalapaikalla vierailu jäi harmillisesti välistä, ja aika käytettiinkin kulttuuriin ja taiteeseen tutustumiseen, josta en ollut niin kiinnostunut. Jos seikkailet itsenäisesti, perehdy etukäteen vierailukohteiden aukioloihin, parkkialueisiin ja mahdollisiin sääntöihin tai rajoituksiin.
2) Haluatko retkeillä päiväseltään, vai olisiko yön yli kestävä retki mahdollinen?
Yhden päivän retkelle Litchfieldin kansallispuisto soveltuu oikein hyvin. Kansallispuisto on kompaktimpi, ajomatka Darwinista maltillisempi, ja puiston suosituimmat nähtävyydet ovat suhteellisen lähellä toisiaan. Kakadun kansallispuistossa vietetyn päivän jälkeen sen sijaan tuli tunne, että yksi päivä oli kertakaikkiaan liian lyhyt aika tälle upealle kansallispuistolle. Kartoita realistisesti, kuinka paljon sinulla on aikaa ja päiviä käytettävänä.
Jos vain matka-aikataulusi sen sallii, suosittelen ehdottomasti viettämään vähintään kaksi, miksei kolmekin päivää, Kakadussa. Kuten mainittu, se on Australian laajin kansallispuisto. Päiväretkillä, joihin osallistuin, siirtymät ja ajankäyttö olivat loogisia ja kaikki toimi organisoidusti, mutta silti tuntui, että paljon jäi vielä näkemättä. Etenkin pidemmän ajomatkan päässä oleviin kansallispuistoihin on tarjolla myös useamman päivän retkiä, eli kansallispuistoissa on mahdollista leiriytyä ryhmän kanssa. Jos olet omatoimimatkalla, löytyy yösijoja leirintäalueilta.
3) Itsenäisesti omalla autolla vai ryhmän ja oppaan mukana?
Jos sinulla on oma auto ja jo vahva ymmärrys siitä, kuinka Australian luonnossa retkeillään, ei opas ja ryhmän tuki välttämättä ole tarpeellinen. Omalla autolla ja omalla aikataululla kansallispuistoseikkailusta saa aina omannäköisensä ja voit viettää kullakin näköalapaikalla, tai kalliomaalauksella, niin paljon tai vähän aikaa kuin haluat. Vaikka et olisi oppaan valvovan silmän alla, kunnioita aina Australian kansallispuistojen sääntöjä, hyvää leiriytymisetikettiä ja maksa osavaltiokohtainen kansallispuistomaksu ennen kansallispuiston puolelle siirtymistä.
Jos olet autoton tai juuri saapunut maahan, on helpoin vaihtoehto lyöttäytyä oppaan ja ryhmän mukaan. Kansallispuistot ovat valtavan laajoja alueita, joten ryhmämatkan mukaan liittyminen on erinomainen vaihtoehto myös, kun haluat pitää vapaapäivän auton ratista. Ryhmän mukana olet toki sidottu ennalta määrättyyn päiväohjelmaan, eli päivä tanssitaan jonkun muun määräämän aikataulun ja vierailukohteiden mukaan. Yleensä retkille on kuitenkin valikoitu mukaan nimenomaan ne kansallispuistojen parhaat palat, joissa on retken aikataulun puitteissa mahdollista vierailla.
Molemmilla päiväretkillä ryhmämme kanssa kulkeneet oppaat olivat erittäin ammattitaitoisia ja osaavia. Heidän kertomansa faktat ja tietoiskut antoivat syvemmän ymmärryksen alueen luonnosta, kansallispuistojen merkityksestä, tärkeistä luontokohteista sekä tapaamistamme eläinlajeista. Jo pelkästään oppaan tietämys ja juonto toivat mielestäni valtavasti lisäarvoa ryhmän mukana tehdylle retkelle.
4) Matkustatko kuiva- vai sadekaudella?
Kansallispuistot lähellä Darwinia sijaitsevat trooppisella ilmastovyöhykkeellä. Sadekaudella sateet voivat olla niin runsaita, että paikoin voi esiintyä teitä ja patikointipolkuja katkovia tulvia. Tämän vuoksi sadekauden aikana osassa kansallispuistojen suosituimmissa nähtävyyksissä voi olla haastavaa tai jopa mahdotonta vierailla. Hyvänä puolena on kuitenkin se, että sadekaudella matkailijoita on maltillisemmin. Huhtikuun alku ei ollut ruuhkainen, mutta joitakin polkuja tai teitä oli vielä suljettuna.
Kuivakauden aikaan kansallispuistoissa on huolettomampaa ja varmempaa liikkua, mutta juuri tuolloin vierailijoitakin on luonnollisesti enemmän. Jos matkasuunnittelemasi osuu kuivakaudelle, eli highseasonille, muista tehdä retki- ja majoitusvaraukset ajoissa. Kuivakaudella majoituspaikat voivat olla täyteenvarattuja, ja toisaalta sadekaudella naapurina voi olla krokotiilejä: Kakadun kansallispuiston päiväretkellä kerrottiin, että tulvavesien noustessa lähelle rakennuksia ja peittäessä teitä, krokotiilit saattavat löytää tiensä jopa leirintäalueen uima-altaille ja aurinkotuoleille.
***
Oletko jo vieraillut jossakin näistä pohjoisterritoriolaisista kansallispuistoista vai onko reissu vielä suunnitteilla? Lisäisitkö vielä jonkun vinkin tähän listaan?
0 Comments