Siihen kului kaksi kuukautta, ja kyllä, ihan itse ajoin koko matkan. Tämä jos mikä oli “dream came true”. Kuten otsikkokin kertoo, ensimmäinen Australiassa tekemäni roadtrip oli pohjoisinta huippua vaille koko Australian itärannikon mittainen. Roadtrip Australian itärannikolla Cairnsista Brisbanen, Sydneyn ja Melbournen kautta aina Tasmaniaan saakka oli Working Holiday -vuoteni ehdoton kohokohta! Uskollisena matkakaverina toimi vuoden 2006 Subaru Forester, jonka olin ostanut melko pian Australiaan saavuttuani.
Mitä kaikkea matkan varrelle mahtui? Millainen oli roadtrip Australian itärannikolla?
Roadtripin reitti
Aivan alkuperäinen roadtrip-suunnitelmani oli maltillisesti vain Queenslandin rannikon mittainen. Kun vasemmanpuoleinen ajokokemus karttui ja kun hedelmäfarmin palkasta alkoi jäädä mukavia summia säästöön, alkoi roadtrip Australian itärannikolla hahmottua ja matkasuunnitelma hiljalleen lipua Queenslandista kohti etelää. Koska nautin suunnattomasti ajamisesta, voisinhan aivan hyvin ajaa koko itärannikon.
Ajatus tuntui hieman pähkähullulle, mutta samalla unelmalle. Lähtöä edeltävinä viikkoina vietin monta iltaa tuijotellen Google Mapsia, etsien kiinnostavia paikkoja matkan varrelta, vertaillen majoitusvaihtoehtoja, tutkien ilmaisten leirintäpaikkojen tarjontaa ja ylipäätään pohtien, onko mantereen mittainen roadtrip mahdollista toteuttaa.
Miksipä ei olisi.
Queensland, Tolgasta ja Cairnsista Noosaan
Lähdin matkaan Pohjois-Queenslandista, Atherton Tablelandsin Tolgasta lokakuun viimeisenä päivänä 2024. Kävin juuri ennen lähtöä vielä hedelmäfarmilla sanomassa heipat työnantajille ja työkavereille, kunnes vihdoin käänsin Subarun nokan kohti Cairnsin lentokenttää. Ystäväni Suomesta oli tullut Australia-vierailulle, ja hän liittyisi seuraani eeppisen roadtripin parille ensimmäiselle viikolle Cairnsista Noosaan saakka. Vaikka ulkomaan reissuilla on mahtavaa tavata uusia tyyppejä, ei mikään voita tutun suomikaverin kanssa toteutettua huutonaurun täyteistä roadtrippia!
Ensimmäisen yön stoppimme oli Mission Beach, josta matka jatkui seuraavana aamuna kohti Townsvillea ja Magnetic Islandia. Subaru sai heti lepopäivän, kun se jäi Townsvillen satamaan parkkiin minun ja ystäväni lähdettyä Magneticille koaloita bongailemaan. Niskat kenossa ja silmiä sirristellen tähyilimme eukalyptuspuiden latvustoja ja koitimme paikantaa mahdollisimman monta koalaa kahden päivän aikana. Palasimme Townsvilleen yhdeksi yöksi, ja matka jatkui Ayrin ja Bowenin kautta Airlie Beachille, Whitsundaysille ja Hamilton Islandille. Airlielle lieriydyimme peräti viideksi yöksi, kävimme paikallisilla musiikkifestareilla ja vierailimme tietenkin kuuluisalla Whitehaven Beach -rannalla.
Tämän jälkeen matka jatkui Cape Hillsboroughiin, paikkaan, joka on tunnettu aamuvirkkukenguruistaan. Leiriydymme jossain keskellä metsää, ja ennen auringonnousua olimme jo rannalla vain todistaaksemme yhden wallabin ja noin sadan turistin kokoontumista. Maagiset kuvat auringonnousussa pomppivista kenguruista typistyivät osaltamme yhteen säikkyyn wallabiin. Päivä jatkui Mackayn varikkopysähdyksen ja laguuni pulahduksen jälkeen kohti etelään. Yksi roadtripin ikimuistoisin yöpymispaikka oli rekkalevike Yaambassa.
Yeppoon ja Emu Park olivat viihtyisiä merenrantaidyllejä, joissa seuraava aamupäivä kului rattoisasti. Vielä samana iltana ajoimme Queenslandin pihvipääkaupungin, Rockhamptonin, läpi ja muutamaan tuntia myöhemmin saavuimme perille Agnes Wateriin. Agnes Water ja 1770, tai Seventeen Seventy, olivat ehdottomasti vierailunarvoisia rauhallisia pikkukyliä. Vietnamin sodan aikaisen LARCin kyydissä osallistuimme (lintubongaus)ajelulle. Pari päivää myöhemmin Subarun nokka käännettiin taas kohti etelää.
Rommin ja inkiväärioluen luvattumaa Bundaberg oli liikenneympyröiden sokkelo, mutta tarjosi monipuolisesti nähtävää. Rannikolla sijaitseva kilpikonnien pesimäpaikkana tunnettu Bargara ja kuvankaunis Elliot Heads mahtuivat myös roadtrippiin mukaan. Täältä matka jatkui yhdeksi yöksi sateiseen Hervey Bayhin. Sateen kastelemia tavaroita pysähdyimme kuivattelemaan matkalla Noosaan. Perillä Noosassa väenpaljous yllätti, kun ensimmäistä kertaa koko kuluneen roadtripin aikana vapaan parkkipaikan löytyminen tuotti päänvaivaa. Olimmeko vasta nyt saapumassa ihmisten ilmoille?
Queensland, Noosasta Kgarin kautta Gold Coastille
Parin Noosassa vietetyn päivän jälkeen ystäväni jatkoi bussilla kohti Brisbanen lentokenttää paluulippu näpeissään. Minä ja Subaru otimme hieman takapakkia, eli ajoin Noosasta takaisin pohjoisempana sijaitsevalle Rainbow Beachille. Reissukalenteriin oli merkitty kahden päivän ja yhden yön mittainen reissu Kgarille, Fraser Islandille. Subaru jäi pariksi päiväksi maihin, kun hyppäsin Toyota-maasturin rattiin ja suuntasin ryhmän mukana Fraser Islandin hiekkarannoille. Dingojakin nähtiin!
Retken jälkeen jatkoin taas Subarulla Gympien läpi Sunshine Coastille, jossa sää sattui tuolloin olemaan kaikkea muuta kuin sunshine. Patikointipolkuja ja upeita eteläqueenslandilaisia maisemia tarjoiltiin Malenyssa ja Glass Hill Mountais -alueella, joissa vierraillakseni koukkasin reitiltä hieman sisämaahan. Tämän jälkeen Subaru jo kiisi Brisbanen keskustassa pilvenpiirtäjien reunastamalla tiellä kuin vanha tekijä. Kaupungin eteläpuolella sijaitseva leirintäalue oli oiva varikko kolmeksi yöksi, ja miljoonakaupungin keskustaan kuljin näppärästi paikallisbussilla.
Brisbanen jälkeen kaarsin Tambourine Hillin kautta Gold Coastille, jossa majoituin Surfers Paradisen alueella kokonaisen viikon. Gold Coastin laaja rannikkoalue oli hurmaava ja täynnä elämää. Päiväretki Springbrook National Park -kansallispuistossa soi pienen tauon suositun rantakaistaleen hälinästä. Viimeisen illan Queenslandin puolella vietin Coolangattan merituulessa kävellen ja taitavia surffareita hämmästellen. Seuraavana aamuna joisin aamukahvini jo eri osavaltiossa.
New South Wales
Tweed Headissa magpien seurassa nautitun aamukahvin jälkeen alkoi New South Walesin valloitus. Jokaikisen backpackerin hehkuttama Byron Bay lunasti positiiviset ennakko-odotukset moninkertaisesti. Vaikka tein henkilökohtaisen merivedenjuontiennätykseni ja surffaustaidot antoivat vielä odottaa itseään, oli viikko Byronissa yksi tämän roadtripin kohokohtia. Taisin käydä kuuluisalla majakalla peräti kolme kertaa, ja delfiinitkin näyttäytyivät useasti.
Tämän jälkeen matka jatkui taas kohti etelää. Reitin varrelle osuivat Coffs Harbour ja Port Macquarie, mutta myös lukuisia hurmaania pieniä kyliä, joista en ollut ennen kuullutkaan. Mieleeni ovat erityisesti jääneet Emerald Beach ja Nambucca Heads. Tällä taipaleella yövyin lähinnä ilmaisilla leirintäalueilla. Hiekkadyynit ja kamelit Newcastlen pohjoispuolella eivät olleet Australia-bingokortissani, mutta näitäkin kävin ihmettelemässä ennen Newcastlen keskustaan saapumista.
Tuntui uskomattomalta, että seuraava itärannikon roadtripin kohde olisi jo Sydney. Esikaupunkialueella jokaista Google Mapsin ohjetta tarkasti kuunnellen sain kuin sainkin Subarun perille leirintäalueelle, josta pääsisin helposti metrolla loppumatkan Sydneyn ytimeen. Metroportaita ylösnoustessa ja Sydneyn keskustaan saapuessani fiilis oli lähinnä surrealistinen. Oopperatalon ensikertaa nähdessäni purskahdin itkuun ja totesin, että matkailu on parasta mitä tiedän.
Suurkaupungin sykkeen jälkeen hengähdin Roayl National Park -kansallispuistossa yhden päivän verran, kunnes jatkoin matkaa yhä vain etelämmäksi. Tälle tieosuudelle osui monta idyllistä kylää, joista en olisi malttanut lähteä jatkamaan matkaa ollenkaan. Ehdoton suosikkini oli Narooma. Narooman rantakivillä köllötteli hylkeitä ja venelaitureiden alla lepatti suurikokoisia rauskuja kristallinkirkkaassa rantavedessä. Eden ja monet muut tämän rannikon kylistä olisivat olleet erinomaisia paikkoja valaiden bongailuun, mutta joulukuun puolivälissä valaat olivat jo uineet muualle.
Victoria
Lähestyessäni Australian kaakkoiskulmaa New South Wales vaihtui vaivihkaa Victoriaksi. Pikkukylä toisensa perään ihastelin ympäröivää maisemaa, ja sattuipa eräs vompattikin näyttäytymään tienposkessa, kun ajoin iltahämärissä Woodsiden lähettyvillä. Joulua edeltävällä viikolla vierailin upeassa Wilsons Promontory National Park -kansallispuistossa sekä pingviineistään tunnetulla Phillip Islandilla. Pingviineitä en nähnyt, lokkeja sen sijaan oli arviolta viisi miljoonaa.
Pari päivää ennen joulua suunnistin kuusikaistaisilla valtateillä kohti Melbournen ydinkeskustaa. Parkkeeratessani Subarun melbournelaisen hotellin pysäköintihalliin minut valtasi voittajafiilis: Cairnsista Melbourneen, roadtrip Australian itärannikolla alkoi olla loppusuoralla! Vaikka lähes kaksi kuukautta kestänyt camping-elämä oli aivan vertaansa vailla, oma hotellihuone neljäksi yöksi oli tervetullutta vaihtelua. Joulun 2024 vietin siis Melbournessa, lämpötilan ollessa kaikkea +10 ja +40 asteen välillä.
Hollantilaisen kaverini kanssa haimme australialaista joulutunnelmaa niin joululauluja laulellen katedraalissa kuin Brighton Beach -hiekkarannalla värikkäiden pukukoppien edustalla loikoillen. Tapaninpäivänä Melbournen valtasi lämmin lähes 40 asteinen sisämaan hönkäys, jonka saattelemana hikoillen ajoin Subarun Melbournesta Geelongin satamaan. Tapaninpäivän iltana Spirit of Tasmania -lautta irtosi satamasta ja kyyditsi Bassinsalmen yli yhä vain etelämmäksi.
Tasmania
Joulukuun 27. päivän aamuna ajoin Subarun lautasta jälleen uuteen osavaltioon, Tasmaniaan. Devonportin satamasta ajoin Tasmanian pohjoisrannikkoa pitkin Ulverstoneen aamukahville. Flat white kädessäni katsoin kahvilan seinällä olevaa maailmankarttaa todeten, että nyt ollaan jo melko kaukana kotoa. Jatkoin Burnien suuntaan, josta käänsin Subarun Tasmanian sisämaahan ja ajoin piskuiseen Queenstowniin saakka. Matkan varrelle osui kauniita luontopolkuja ja vesiputouksia, mutta vesinokkaeläimet eivät tulleet näyttäytymään.
Ajomatka Queenstownista Ouseen oli erämaamaisemia tarjoillut erikoiskoe, jonka aikana vastaan tuli vain muutamia muita autoja ja nettiyhteys ei toiminut. Tasmanian sisämaa oli kuin joltain toiselta planeetalta. Auringonnousu ouselaisella leirintäalueella oli upein, mitä olen tähänastisessa elämssäni nähnyt. Tuntui kuin Tasmania olisi virallisesti toivoittanut tervetulleeksi.
Roadtrip Australian itärannikolla päättyi osaltani Tasmanian suurimpaan kaupunkiin, Hobartiin, jossa vuosi vaihtui saksalaisten ystävieni seurassa. Tammikuun ensimmäisen viikon seikkailimme Tasmanian suosituimmilla luontokohteilla, minkä jälkeen jäin lähes kahdeksi kuukaudeksi töihin Tasmanian itärannikolla sijaitsevaan Swansean kylään.
Kun työrupeama Tasmaniassa oli ohi, tarkoitti tämä toisen roadtripin alkamista. Lue toisesta roadtripista Australiassa tästä linkistä! (linkki ilmestyy tähän myöhemmin)
***
Oletko reissanut Australian itärannikolla omalla autolla? Mikä oli suosikkikaupunkisi tai -kohteesi Australian itärannikolla? Sujuiko matka ongelmitta?
0 Comments