Oletko hakemassa Australian Working Holiday -viisumia tai olet muuten vain pohtinut, millaisia ovat farmityöt Australiassa? Todennäköisesti farmityökokemuksia ja -mielipiteitä on yhtä monta kuin on tekijääkin, joten heitänpä minäkin lusikkani tähän jo valmiiksi sakeaan farmikokemusten soppaan. Kovin monille tapaamilleni backpackereille farmityö oli vain se “pakollinen paha”, joka tuli lusia toisen vuoden viisumipidennyksen saadakseen. Itselleni työtarjous hedelmäfarmille oli ennen kaikkea mahdollisuus päästä työskentelemään täysin uudenlaisessa työympäristössä ja päästä omin silmin näkemään, millaista on farmityö Australiassa.
Millaisia ovat farmityöt Australiassa, millaisia työtehtäviä voi tulla vastaan? – Jatka lukemista. Näinkö käärmeitä ja hämähäkkejä? – Tottakai! Paljonko sain palkkaa ja miten farmitöihin kannattaa pukeutua? – Nämä selviävät kirjoituksen lopussa.
Työtehtäviä hedelmäfarmilla
Muutaman erittäin intensiivisen ja todella työnhakuorientoituneen päivän jälkeen sain yhden vastauksen hakemuksiini. Minulle tarjottiin työtä Atherton Tablelandsilla sijaitsevalta hedelmäfarmilta! Työ olisi lähinnä avocadojen pakkaamista, mutta todellisuudessa työnkuva ja työtehtävät olivat paljon laajemmat, mikä oli erittäin positiivista. Työn piti kestää alunperin 3-4 kuukautta, mutta lopulta päädyin jäämään farmille peräti puoleksi vuodeksi. Mitä kaikkea tuon puolen vuoden aikana tein?
Avocadojen ja passionhedelmien pakkaaminen
Noin neljän kuukauden ajan pääasiallinen työtehtäväni hedelmäfarmilla oli hedelmien pakkaaminen. Työskentelimme valtavassa hallissa, jossa massiivinen kone lajitteli hedelmät koon ja kunnon mukaan eri laareihin. Sekä avocadot että passionhedelmät olivat kunnoltaan joko niin sanotusti premium tai first class. Molemmat näistä kuulostavat varsin hyväkuntoisille, mutta näistä kahdesta premium-hedelmät olivat niitä virheettömiä priimayksilöitä, joita voitiin myydä hieman kalliimmalla kilohinnalla kuin first class -luokan hedelmiä.
Pakkauslinjastolla suurimmat passionhedelmät tuli sommitella laatikkoon jotakuinkin riveihin, jotta laatikko täyttyi kunnolla. Avocadojen asettelu puolestaan oli tarkempaa, sillä pitkulaisen muotonsa vuoksi ne piti asetella tarkasti samoin päin, jotta esimerkiksi kokoa 23 edustavia avocadoja oikeasti mahtui 23 kappaletta samaan laatikkoon. Kaikista rosoisimmat avocadot pakattiin suurempiin laatikoihin kymmenen kilon erissä. Ne eivät ulkokuorensa puolesta kelvanneet edes first class -luokkaan, mutta ne myytiin esimerkiksi suuria eriä kerralla ostaviin ravintoloihin tai avocadoöljyn tuotantoon.
Pakkaaminen oli todella fyysistä ja selkälihaksia vahvistavaa hommaa, hauskaa myös. Koska tekemistä oli koko ajan, työpäivät kuluivat nopeasti. Pakkaamista tahditti milloin mikäkin koko hallin voimalla raikava soittolista. Suurin osa pakkaamistamme hedelmistä meni myyntiin eri puolille Australiaa, mutta joskus pakkasimme myös Hong Kongiin tai Singaporeen lähetettäviä hedelmiä. Ehdottoman suuri plussa pakkaustyössä oli se, että työtehtävä suoritettiin kokonaisuudessaan sisätiloissa, eli auringon paahteesta ei tarvinnut huolehtia. Taukohuoneen lattian puhtaudesta vastasi saksanpaimenkoira Bella.
Avocadojen ja passionhedelmien poiminta
Ulkotöitä oli kuitenkin myös tarjolla. Pääsin poimimaan farmin itsekasvattamia avocadoja ja passionhedelmiä lähipelloilta. Ennen puurivistöille lähtöä puimme päällemme asusteen, joka oli kuin esiliinan ja emokengurun vatsapuolella olevan pussukan yhdistelmä. Molemmat kädet olivat vapaana poimintaan, kun hedelmät keräiltiin henkseleiden varassa oleviin pussukoihin. Pussukan tyhjensimme suureen sammioon, joka myöhemmin kuljetettiin pakkaushalliimme.
Täydellisesti kypsynyt passiohedelmä on väriltään violetti tai hieman violetinruskea. Jos hedelmä oli liian vihreä, se piti jättää vielä köynnökseen kypsymään. Joskus passionhedelmien kuoreen oli tullut pilkkuja, joiden vuoksi se ei kelvannut edes first class -hedelmäksi. Myös liikaa kypsyneet hedelmät piti hylätä. Tässä asiayhteydessä “hylätä” tarkoitti kuitenkin “=syödä itse”. Todennäköisesti söin puolivuotisen farmityöjaksoni aikana enemmän passionhedelmiä kuin olin siihenastisessa elämässäni syönyt. Nam!
Kuten passionhedelmiä, myös avocadoja poimiessa leikkasimme hedelmät puista terävillä pihdeillä. Avocadoja piti käsitellä jo poimintavaiheessa hyvin hellästi, jotta vältyttäisiin tummentumilta hedelmän pinnalla. Yhtä hellästi en osannut kohdella omia sormiani, kun eräänä keräilypäivänä avocadopihdit lipesivät otteestani ja onnistuin tiputtamaan pihdit suoraan sormilleni. Nyt nimettömässä on arpi, joka todennäköisesti muistuttaa minua loppuelämäni ajan tapahtumarikkaista farmipäivistä Queenslandin auringon alla. Tapahtuneen jälkeen aloin käyttämään poimintapäivinä hanskoja. Käytä sinäkin.
Passionhedelmäköynnösten istutus
Kun hedelmien pakkaus- ja poimintasesonki alkoi olla ohi, tarjolla oli monipuolisesti lisää erilaisia ulkotöitä. Jotta tulevien vuosien sato saataisiin taattua, istutimme uusia passionhedelmien taimia. Pienet ja heiveröiset köynnösmäiset taimet katkeilivat helposti, eli niitä piti käsitellä todella varovaisesti. Välittömästi istuttamisen jälkeen taimen vierelle laitettiin rautavaijeri, jota pitkin kasvi ohjattiin kipuamaan ylöspäin. Myös ohutta nauhamaista teippiä käytettiin apuna. Noin 1-2 viikon välein taimien kasvannaisia piti käydä oikomassa, teippaamassa ja tsemppaamassa, jotta ne jatkaisivat kasvuaan ylöspäin.
Passionhedelmäköynnösten nostelu
Edellisinä vuosina istutetut passionhedelmäköynnökset olivat kasvaneet jo niin pitkiksi, että ne retkottivat kohti maata ja takertuivat toisiinsa. Istutettujen köynnösten päällä, noin reilun kahden metrin korkeudessa oli vaijereita, joiden päälle pitkät köynnökset tuli nostaa. Passionhedelmäköynnösten haluttiin kasvavan kujamaisiksi tunneleiksi. Valmiit hedelmät oli näin helpompi poimia tunneleita pitkin kulkemalla. Köynnöksiä ohjaillessa suosikkitaustameluani olivat joko australialaisten lintujen kuoro tai Joe Dispenzan ja Jay Shettyn podcastit.
Litsipuiden istutus
Sisäinen maailmanpelastajani nosti päätään ja tirautti pari onnenkyyneltä niinä päivinä, kun pääsimme istuttamaan uusia puita. Kuten passionhedelmien, myös litsien tulevien vuosien satoa haluttiin lisätä. Litsi (Lychee) on noin luumunkokoinen punaisenruskea eksoottinen hedelmä, jolla on nystyräinen pinta. Litsi on maultaan makea ja sen sisällä on suuri siemenkivi.
Litsin taimet oli kasvatettu farmin omalla kasvihuoneella. Lastasimme uudet litsipuun taimet kasvihuoneelta vanhan punaisen Toyotan lavalle, ja allekirjoittanut valittiin kuskin paikalle. Ajoin puuntaimet kuormanani kilometrin päähän pellolle, jossa työkaverini nostelivat puiden taimia istutuskuoppien vierelle samalla, kun ryömitin museotoyotaa hiljakseen eteenpäin. Puun juuria ympäröivä muovipussi tuli leikata varovasti halki ja taimi tuli hellästi asetella valmiiksi tehtyyn istutuskuoppaan.
Litsiterttujen harvennus
Toisella pellolla muutama vuosi sitten istutetut litsipuut alkoivat hiljalleen tuottaa hedelmää. Pieniä hedelmänraakileita ilmestyi puiden oksistoon rypälemäisinä terttuina. Jo vuosia tätä eksoottista hedelmää viljelleet paikalliset tiesivät, että vaikka raakileita näkyi paljon, puu ei jaksaisi tehdä niistä jokaisesta kauppakelpoista ja riittävän mehevää yksilöä. Tästä syystä litsipuiden terttuja piti harventaa leikkaamalla osa babylitseistä pois. Näin jäljelle jääneet pääsisivät kasvamaan täyteen mittaansa ja mehukkuuteensa.
Ollessani chileläisen työkaverini kanssa litsipuiden katveessa sattui parin metrin päästä luikertamaan vaatimattoman värinen ja harmittoman oloinen käärme. Työkaverini kuitenkin parahti samantien: “Brown snake!” Kyllä, kyseessä oli maailman toisiksi vaarallisimmaksi rankattu käärmelaji, idän ruskokäärme (Eastern brown snake). Idän ruskokäärme ei kasva järkälemäisiin mittoihin, mutta matelijan myrkky kuuluu eläinmaailman vahvimpiin. Tämän käärmeen puremasta saatu myrkky voi hoitamattomana johtaa kuolemaan alle tunnissa. Turvallista työpäivää!
Tuholaistoukkien etsintä
Muutaman kerran minut ja pari työkaveriani passitettiin litsipuiden sekaan terävien pihtien ja pienen muovipussin kanssa. Tarkoituksenamme oli löytää litsipuiden oksiin pesiytyneitä valkoisia toukkia. Nämä toukat majailivat ja munivat oksien sisällä, söivät puuainesta ja tekosillaan saattoivat tappaa puusta kokonaisen oksan. Toukat saattoi löytää paikantamalla litsipuusta ensin kuolleen tai hieman kellastuneen oksan, jonka aukileikkauksesta toukka löytyi. Toukkaparka piti leikata kahtia ja toukan puolikkaat tuli vielä huolellisesti laittaa muovipussiin, ei heittää ympäristöön. Toukkajahti oli ehkä eriskummallisin työtehtävä, jota olen koskaan tehnyt.
Lepakkoverkot
Makeat litsit maistuvat paitsi backpackereille myös Queenslandin taivaalla liihottaville lokin kokoisille hedelmälepakoille. Ennen hedelmien kypsymistä litsipuiden ympärille alettiin asentaa massiivisia verkkoja, joiden tarkoitus oli estää hedelmänhimoisia hedelmälepakoita iskemästä vastakypsyneisiin puunantimiin. En itse varsinaisesti osallistunut verkkojen asentamiseen, mutta muutamana päivänä työtehtävänäni oli pujotella 10-40 metrin mittaisen verkon reunan läpi vahva rautalanka. Rautalangan avulla verkot saataisiin pingotettua tolppien varaan litsipuiden ympärille. Apuna tässä työtehtävässä meillä oli jättimäistä neulepuikkoa muistuttava tikku, jonka avulla rautalangan sai kulkemaan sulavammin aina vuoron perään verkon silmukoiden ylä- ja alapuolelta.
Keruuastioiden pesu ja farmirakennusten siivous
Niin avocadot kuin passiohedelmät saapuivat pakkaushalliin suurissa valkoisissa sammioissa. Jokaisen hedelmälastin jälkeen nämä lähes kuutiometrin kokoiset keruuastiat oli pestävä harjalla ja painepesurilla. Silloin tällöin tyhjistä sammioista löytyi päivää sulostuttamaan Huntsman spider -hämähäkki. Rohkeimmat googlatkoon.
Säännöllisin väliajoin kaipasivat myös farmin pihapiiri ja rakennukset hieman huolenpitoa ja siistimistä. Kun kerättäviä tai pakattavia hedelmiä ei ollut, siivoilimme ja järjestelimme varastohalleja, lakaisimme lattioita, käytimme lehtipuhallinta ja pesimme farmin autoja. Tuntipalkkani farmitöissä oli noin 29-30 dollaria (AUD) tunnilta. Viikko- tai kuukausikohtaista takuutuntimäärää ei ollut, vaan töitä tehtiin silloin kun niitä oli, yleensä 4-6 päivää viikossa ja 4-10 tuntia päivässä.
Farmityöt Australiassa ja viimehetken (pukeutumis)vinkit
Jos luet tätä osiota siksi, että olet parhaillaan aloittamassa farmityöjaksoasi Australiassa, haluan onnitella uudesta työpaikastasi! Jos haet muuten vain farmityösimulaatiota tai -inspiraatiota ulkotöihin ja hedelmänviljelyyn, sekin on okei. Alla vielä listattuna pari vaatetusvinkkiä ja ajatusta, jotka on hyvä pitää mielessä, kun farmityöjakso on alkamassa.
- Vaikka tekisit valtaosan farmitöistäsi sisällä hallissa, mitä todennäköisimmin nyt ei ole kyse siisteistä sisätöistä. Pukeudu vaatteisiin, jotka ovat mukavat päällä ja jotka saavat nuhjaantua, likaantua ja jotka saatat joutua heittämään työjakson päätyttyä pois.
- Ulkotyöt farmilla eivät ole sama kuin auringonotto, eli työpäivät ja auringonpalvontapäivät on syytä pitää erillään. Jos teet töitä ulkona auringonpaisteessa, pukeudu pitkähihaisiin ja -lahkeisiin vaatteisiin sekä muista tietenkin hattu: mielellään lierihattu, joka suojaa myös niskan ja kasvot kauttaaltaan. Lippis on tyhjää parempi, mutta K-martin 12 dollarin lierihattu on luultavasti yksi parhaista sijoituksistasi, jonka voit työvaatteisiin Australiassa käyttää.
- Oman turvallisuutesi ja työtehtävien sujuvuuden vuoksi käytä kenkiä, jotka ovat mukavat jalassa ja jotka ovat kuitenkin riittävän tukevat ja käytännölliset. Kuluneet tennarit, avonaiset sandaalit ja ballerina-tyyliset kengät eivät todennäköisesti saa farmiesimiehesi siunausta.
- Reipas ja työtäpelkäämätön asenne on kovinta mahdollista valuuttaa Australian farmeilla. Kun tähän yhdistetään vielä oma-aloitteisuus, nopea oppimiskyky ja hyvä fyysinen pohjakunto, mitä todennäköisimmin esimiehesi antaa tarjolla olevat työtunnit juuri sinulle, eikä selkävaivoistaan ja lohjenneista rakennekynsistään valittavalle kollegalle.
- Ole avoimin mielin ja tutustu muihin työntekijöihin, Australian farmeilla kuhisee backpackereita!
Working Holiday -viisumi
Toisen vuoden Australian Working Holiday -viisumin saadakseen farmityöpäiviä tulee kerryttää ne surullisenkuuluisat ja lähes jokaista backpackeria puhuttavat 88 päivää. Kuitenkin, kuten ensimmäisen vuoden, myös toisen vuoden viisumi tulee anoa ennen kuin mittarissa on 31 vuotta, eli sinun tulee olla viisuminhakuhetkellä 18-30 -vuotias (kirjoitushetkellä). Koska vietin jo pian Australiaan saapumiseni jälkeen 31-vuotissyntymäpäivääni, olin siis jo valmiiksi yli-ikäinen toisen vuoden viisumin hakemiseen alottaessani työt hedelmäfarmilla. Iän vuoksi Working Holiday -kokemus jäi osaltani yhteen vuoteen.
EDIT: Australian Working Holiday -viisumin ikärajaa nostettiin! Tämä tarkoittaa sitä, että 1.7.2026 alkaen Suomen passilla on mahdollista hakea kyseistä viisumia 35-vuotiaaksi saakka! (lisätty 14.8.2026)
Millaisia kokemuksia sinulla on farmityöstä Australiassa?
Lue myös: Working Holiday -viisumilla Australiaan – muistilista käytännönasioista.
0 Comments