Suunnitteletko seikkailua Darwinin lähistöllä sijaitseviin upeisiin kansallispuistoihin? Haluatko päästä bongailemaan krokotiilejä? Tämä oli myös oma visioni, sillä halusin ehdottomasti päästä näkemään Kakadun kansallispuiston jylhät kalliot. Saamieni suositusten perusteella päädyin päiväretkelle myös Litchfieldin kansallispuistoon. Kansallispuistovaihtoehtoja tällä alueella olisi ollut valittavana toki vieläkin enemmän. Mitä nähtävää kansallispuistoissa on ja mitä päiväretki pitää sisällään? Mikä on paras vuodenaika matkustaa kansallispuistoihin lähellä Darwinia?
Mistä retkiä voi varata ja mitä ne pitävät sisällään?
Vierailuni Kakadun ja Litchfieldin kansallispuistoihin ajoittui huhtikuun alkuun, kun saavuin Balilta Darwiniin aloittaakseni Working Holiday -vuoteni Australiassa. Huhtikuussa sadekausi vasta hiljalleen alkoi vaihtua kuivakaudeksi, joten kansallispuistojen päiväretket eivät kaikki olleet täysin loppuunmyytyjä. Tein itse varaukset vain pari päivää etukäteen Darwinin keskustan matkailijainfopisteellä (Top End Visitor Information Centre), jossa ystävällinen virkailija löysin soolomatkailjalle vielä viimehetken paikat retkille. Infopisteellä varoiteltiin, että joitakin kansallispuistojen nähtävyyksiä saattaisi olla edelleen sadekauden jäljiltä suljettuna, kuten olikin.
Eniten kysyntää retkille on yleensä kesä-heinäkuussa, eli keskellä kuivakautta. Mikäli matkustat Darwiniin juuri kovimman sesongin aikaan kuivakaudella, on kansallispuistoretkien varaukset syytä tehdä hyvissä ajoin, jotta varmistat paikkasi sinulle sopiville päiville. Päiväretkien vaihtoehtoihin ja yön yli kestäviin seikkailuihin sisältöineen ja ennakkovarauksiineen kannattaa tutustua Booking.com -sivustolla. Eroavaisuuksina retkivaihtoehdoissa on lähinnä ryhmäkoko, retken sisältö ja se, sisältyykö retkeen ruokailua. Kansallispuistoihin on mahdollista myös jäädä 1-3 yöksi, eli parin vuorokauden mittaiset seikkailuretket ovat myös hyvä vaihtoehto, kun kansallispuistosta halutaan saada pintaraapaisua syvempi kokemus.
Osallistuin kahdelle erilliselle yhden päivän retkelle (1x päivä Litchfieldissa ja 1x päivä Kakadussa). Jos voisin palata ajassa taaksepäin, valitsisin ehdottomasti yön yli kestävän retken ainakin Kakaduun, jotta ehtisin nähdä kansallispuiston kauneutta enemmän. Yhden päivän retket toimivat kuitenkin maukkaina alkupaloina, kun vasta tutustuin tähän itselleni uuteen ja ihmeelliseen mantereeseen. Mikäli planeetat ovat kohdallaan ja mikäli vielä joskus päädyin uudelleen seikkailemaan pohjoisterritoriolaisiin maisemiin, haluan ehdottomasti yöpyä ja vaeltaa näissä upeissa maisemissa useamman päivän!
Molemmat päiväretket, joille osallistuin, alkoivat ja päättyivät Darwinin keskustaan. Retkien hintaan sisältyi edestakaiset bussikuljetukset kansallispuistoon, lounas ja välipaloja, juomavesi sekä erittäin ammattitaitoisen ja useita mielenkiintoisia faktoja kertovan oppaan selostus niin bussimatkan aikana kuin luontokohteilla. Myös Pohjoisterritorion kansallispuistomaksu oli jo sisällytetty retkien hintaan.
Mitä päiväretket todella pitivät sisällään? Let’s explore, one by one!
Litchfield National Park – Päiväretken ohjelma
Litchfield National Park -kansallispuisto sijaitsee noin 1,5-2 tunnin ajomatkan päässä Darwinista. Päiväretkemme alkoi jo ennen auringonnousua, kun bussi noukkii hieman uniset retkeläiset keskustassa sijaitsevilta hotelleilta kyytiin. Matkan varrella pysähdyimme jaloittelemaan ja ostamaan aamukahvit huoltoasemalta. Kun matka jatkui ja kansallispuiston raja saavutettiin, teimme nopean pysähdyksen Litchfield National Park -kyltillä.
Ahkerat termiitit
Paljastettakoon, että maisema rajan ylityksen jälkeen ei päätähuimaavasti muuttunut. Myös kansallispuiston puolella bussin ikkunoissa vilisi edelleen samanlaista punertavassa maaperässä kasvavaa pusikkoa ja puustoa. Onnistuin bongaamaan muutaman aamuvirkkuwallabin, mutta massiivia kenguruesiintymiä tämä retki ei tarjoillut. Sen sijaan termiittikekoja ei juuri tarvinnut erityisemmin bongailla, vaan niiden näkemiseltä ei pikemminkään voinut välttyä.
Kansallispuiston puolella ensimmäinen pidempi pysähdys tehtiin paikkaan, jossa pääsimme tarkastelemaan massiivia termiittikokeja lähemmin (Magnetic Termite Mounds). Keot olivat useita kymmeniä vuosia vanhoja ja huomattavasti ihmistä korkeampia. Maanpäällä näkyvä osa on kuin jäävuoren huippu, eli suurin osa pesää jatkui maan alla. Tarkkasilmäisimmän huomasivat, että keot edustivat selkeästi kahta erilaista arkkitehtuurista suuntausta: toiset olivat laattamaisen litteitä ja leveitä, toiset taas korkeuksiin kohoavia ja epäsäännöllisemmän muotoisia. Oppaamme kertoi eri termiittilajien rakentavan kekojaan hieman toisistaan poikkeavasti, eli auringonvaloa ja varjopaikkoja osataan hyödyntään näiden ahkerien hyönteisten maailmassa parillakin eri tavalla.
Vesiputoushyppely
Kun termiittimonumentteja oli ihmetelty, vuorossa oli liuta upeita vesiputouksia. Seuraavaksi retkibussi parkkeerattiin lähelle Florence Falls -putouksia. Tämän putouksen vierelle johtava polku oli valitettavasti edelleen suljettuna. Vaikka sadekauden tulva oli silminnähden jo laskenut, ei polkua oltu virallisesti vielä avattu vierailijoille. Oppaamme arvioi, että suurella todennäköisyydellä se avattaisiin vielä huhtikuun aikana, kenties jo ensi viikolla. Tyydyimme siis ihastelemaan tätä putousta pidemmän matkan päästä, mutta putoukselta johtavaan pieneen puroon pääsimme kuitenkin pulahtamaan. Vesi oli todella kirkasta, puhdasta ja krokotiilitöntä. Lämpötila huidellessa reippaasti yli kolmenkympin uinti pohjoisterritoriolaisessa purossa ja kasvillisuuden katveessa todella virkisti.
Uikkareiden vaihdon jälkeen matka jatkui seuraavalle vesiputoukselle. Kyseessä oli vieläkin pidemmän välimatkan päässä soliseva Tolmer Falls -putous. Näköalapaikalta aukesi kuitenkin kaunis, karu ja kuuma maisema kansallispuistoon, joka näytti jatkuvan äärettömyyksiin saakka. Näköalatasanteella vesiputousta ja loputonta eukalyptysmetsää katsellessani oli hetki, jolloin osasin vain hymyillä: Totesin itsekseni, että täällä sitä nyt ollaan, Australian luontoa ihastelemassa, ja suurin osa seikkailuista tällä ainutlaatuisella mantereella olisi vasta edessäpäin. Tuon pienen daydreaming-hetkeni keskeytti oppaamme ystävällinen kutsu tulla lounastamaan muiden retkeläisten kanssa. Herkulliset lounastortillat falafel- ja kanatäytteellä nautittiin siis Tolmer Fallsin pysähdyksen yhteydessä.
Lounaan jälkeen lyhyen ajomatkan päässä odotti retken kolmas vesiputous. Parkkipaikalta kävelimme pitkospuita pitkin kuvaukselliselle Wangi Falls -putoukselle. Nämä putoukset pääsimme kuvaamaan läheltä! Oppaamme kertoman mukaan matkailijoita oli aikaisemmin päästetty uimaan tälle putoukselle, mutta erään kerran krokotiili olikin napannut epäonnista turistia varpaasta. Kyseessä oli ollut hieman pienemmän ja säyseämmän lajin edustaja, makeanvedenkrokotiili (freshwater crocodile). Kuitenkin tämän hyvin epätodennäköisen, mutta ei kuitenkaan täysin mahdottoman, tapauksen jälkeen päiväretkien uintiosuus haluttiin toteuttaa sittemmin muualla, eli ensimmäisen vesiputouksen yhteydessä.
Hyppivät krokotiilit
Päivän päätteeksi krokotiilejä oli kuitenkin luvassa! Kun “waterfall hopping” oli saatu päätökseen, jatkui matkamme Adelaide River -joelle. Huomaathan, että kyseessä on Pohjoisterritorion pohjoisosissa olevan joen nimi, ei suinkaan Etelä-Australian miljoonakaupunkia halkova joki. Adelaide Riverillä osallistuimme Jumping Crocodiles -veneajelulle. Perillä meitä oli wastassa wahwalla australian aksentilla warustettu krokotiilinnahkahattuinen herra, jonka ohjeistuksella lastauduimme korkeareunuksiseen paattiin. Kuten turvallisuusstandardeihin kuului, kulkuvälineessämme oli toki pelastusliivit jokaiselle matkustajalle. Naureskellen tämä Crocodile Dundeeta muistuttava oppaamme kuitenkin kertoi, että pelastusliivit suojelevat ehkä hukkumiselta, mutta eivät krokotiilien kidoilta. Parempi siis pysyä veneessä ja pitää kaikki raajat veneen laitojen sisäpuolella.
Turvallinen kotilaituri sai jäädä, ja jokainen retkeläinen oli tässä vaiheessa avannut älypuhelimensa kameran valmiiksi. Ensin ihastelimme jokivarren luontoa ja kasvillisuutta. Muutamia lintujakin bongailtiin. Tämä oli lempeä aloitus ja antoi itselleni, ja sille yhdelle ranskalaisperheelle, hetken armonaikaa wirittää kuulunymmärryksen täysin uudelle taajuudelle ja wahwan paikallisaksentin omaksumiselle. Dundeemme tunsi joen mutkat kuin omat taskunsa ja puhutteli rantapusikoiden varjoissa piileskeleviä matelijoita kuin vanhoja ystäviään. Sitten hän solmi raa’an broilerin kepin päässä olevaan naruun ja roikotti kanaparkaa paatin reunan yli.
Reaktio ei ollut välitön, mutta pienen houkuttelun jälkeen paattia alkoi lähestyä vedenpinnan yläpuolella näkyvä silmäpari. Silmäpari tuli aivan lähelle venettä, jonka vieressä se nousi vedenpinnan yläpuolelle ja kurkottui broilerin suuntaan. Krokotiili oli suurikokoinen uros, mutta meille kerrottiin, että jotain vielä suurempaa olisi tulossa. Matka jatkui kohti seuraavia pontetiaalisia bongauspaikkoja. Muutama hieman pienempi ja sirorakenteisempi naaraskrokotiili tuli näyttäytymään ja niinikään ne ponnistivat vedestä makupalan suuntaan.
Seuraavaksi saimme kunnian tavata hieman yli viisi metriä pitkän uroskrokotiilin. Muutama paatissa olija jopa kiljahti. Tämä massiivinen matelija oli ehtinyt reiluun 80 vuoden kypsään ikään. Se oli kiistatta päivän suurin krokotiili, Dundeen mukaan yksi joen suurimmista. Tällaisen otuksen näkeminen parin metrin etäisyydeltä sen luonnollisessa elinympäristössä veti nöyräksi ja sai adrenaliinin virtaamaan. Eläimen kitaan olisi mahtunut helposti seikkailija jos toinenkin. Kepin päässä roikkuva onneton broileri oli luultavasti tälle krokotiilille suunnilleen yhtä täyttävä ateria kuin puolikas maapähkinä ihmiselle. Silti se määrätietoisesti halusi pienen makupalansa ja nousi vedestä komeasti matkailijoiden ihasteltavaksi ja kauhisteltavaksi.
Päivän lopetus
Näkemämme Adelaide Riverin krokotiilit olivat suistokrokotiilejä (saltwater crocodile), eli eri lajin edustajia kuin epäonnekaasti turistia varpaasta napannut krokotiili Wangi Falls -putouksilla. Suistokrokotiilit kasvavat makeanveden serkkuaan huomattavasti kookkaammiksi, elävät vanhemmiksi ja käyttäytyvät agressiivisemmin. Suistokrokotiili on maailman suurin krokotiililaji. Pohjois-Australian lisäksi tätä lajia tavataan myös Kaakkois-Aasiassa.
Oppaamme toivotti krokotiiliystävilleen mukavaa päivän jatkoa ja kehotti niitä menemään saalistamaan jotain kokoiselleen pedolle sopivampaa illallista. Kun paatti kääntyi kohti kotisatamaa, olivat kaikki kyydissä olijat silminnähden innoissaan näkemästään. Kun joen asukkaiden todellinen koko oli nyt omin silmin nähty, jokainen piti paatin, ja ehkä varmuuden vuoksi vielä bussinkin, penkeistä hieman tiukemmin kiinni. Paluumatkalla Darwiniin teimme yhden nopean jaloittelupysähdyksen samalla huoltoasemalla kuin aamulla. Takaisin Darwinissa oltiin auringonlaskun aikaan.
Kakadu National Park – Päiväretken ohjelma
Kakadu National Park -kansallispuisto on Darwinin lähistöllä olevista kansallispuistoista todennäköisesti suosituin ja nimekkäin. Kakadun kansallispuisto ulottuu lähes 20 000 neliökilometrin alueelle, mikä tekee siitä Australian suurimman kansallispuiston pinta-alassa mitattuna. Kansallispuisto on päässyt UNESCO:n perintökohteiden listalle paitsi kauniin luonnon myös merkittävän kulttuurihistorian vuoksi. Toisin kuin retki Litchfieldissa, Kakadun päiväretken ohjelmassa olikin mukana luontokohteiden lisäksi yllättävän paljon myös paikallisten alkuasukkaiden, aboriginaalien, kulttuuria ja historiaa.
Darwinin keskustasta Kakaduun kertyy matkaa jopa 2-3 tuntia. Matkaan lähdettiin jo ennen auringonnousua, kun bussi ja ystävällinen opas noukkivat hotellien edustoille norkoilevat retkeläiset kyytiin. Menomatkan aikana pysähdyttiin kahvi- ja jaloittelutauolla. Kun kansallispuiston raja vihdoin saavutettiin, päänsisäinen kommentaattorini totesi jälleen, että bussin ikkunoissa jo parin tunnin ajan vilissyt pusikkomaisema ei juurikaan muuttunut. Ja ne termiittikeot, niitä riitti toki täälläkin. Onnistuneen Litchfield-vierailun jälkeen odotukset Kakadun kansallispuistosta olivat korkealla.
Aboriginaalien kulttuurikeskus
Kakadun kansallispuiston päiväretkiohjelmassa oli mukana luontokohteiden lisäksi yllättävän paljon myös paikallista kulttuuria. Kakadun kansallispuisto on aboriginaaleille hyvin merkittävä ja kulttuurihistoriallisesti tärkeä alue. Ensimmäinen vierailukohteemme olikin Warradjan Aboriginal Cultural Center eli aboriginaalien kulttuurikeskus.
Kulttuurikeskus oli museomainen pienehkö rakennus, jossa oli näytillä erilaisia paikallisten aboriginaalien kulttuuriin ja historiaan liittyviä esineitä. Esineet oli aseteltu näytille loogisesti ja järjestelmällisesti aihepiireittäin, ja kunkin esillepanon vierellä oli infotauluja ja selosteita. Näytillä oli esimerkiksi metsästykseen ja maanviljelyyn liittyviä tarvikkeita. Myös aboriginaalien omintakeinen taide oli suuressa roolissa, eli värikkäisiin maalauksiin, kankaisiin ja taide-esineisiin pääsi tutustumaan tarkemmin.
Myös kalliomaalauksien symbolismia ja käyttötarkoituksia oli havainnollistettu. Esillä oli myös vanhoja valokuvia, joissa kuvattiin alueilla eläneitä aboriginaalisukuja ja -perheitä. Lopuksi käytävä johdatti myymälään, jossa kaupan oli runsaasti erilaisia matkamuistoja. Osa retkeläisistä innoistuikin ostelemaan t-paitoja, kortteja, koruja, pieniä tauluja ja koriste-esineitä.
Veneajelu
Kulttuurikeskuksen läheisyydessä sijaitsi ravintola, jossa nautimme buffet-lounaan. Ruokailun jälkeen suunnattiin retken seuraavaan aktiviteettiin. Luvassa oli leppoisa veneajelu Yellow Water -suoalueella. Huhtikuun alussa suo muistutti kuitenkin enemmän jokea, jota pitkin veneemme lipui kirkkaan aurinkoisessa ja kuumassa säässä. Veneen katto antoi suojaa porottavalta auringolta ja veneen avoimet sivut mahdollistivat kuitenkin esteettömät näkymät ajelun aikana. Jokivarren kasvillisuus tarjoili väriloistoa ja lintubongausta.
Veneemme kippari oli meksikolaissyntyinen, sittemmin australialaistunut puujalkavitsejä viljelevä nuorimies, joka viihdytti meitä retkeläisiä rennon letkeällä, mutta ammattimaisella otteellaan. Ajelun aikana opas kertoi kuiva- ja sadekauden vaikutuksista alueen luontoon. Myös matkanvarrelle osuneet lintulajit ja merkittävimmät kasvit pääsivät mukaan juontoon. Oli mielenkiintoista kuulla, kuinka suon maisema elää ja muuttuu kuiva- ja sadekauden mukana. Keskellä sadekautta tehty ajelu olisi tarjoillut varmasti paljon järvimäisemmät maisemat, kun taas kuivakauden aikaan vedenpinta olisi huomattavasti matalammalla.
Noin 300 dollarin (AUD) lisämaksusta olisi Kakadun kansallispuiston päiväretken aikana ollut mahdollista osallistua pienlentokoneajelulle Jim Jim Falls -putouksen yllä. Pohdin hetken tätä houkuttelevaa vaihtoehtoa, mutta päädyin kuitenkin pysymään maankamaralla. Lento kauniin vesiputouksen yllä olisi varmasti ollut upea, mutta olinhan jo nähnyt putouksia Litchfieldissa. Myöhemmin vesiputouksia olisi varmuudella tulossa lisää myös muissa Australian kolkissa.
Nourlangie Rock ja kalliomaalaukset
Päivän viimeinen vierailukohde oli vihdoin kalliomaisema, jota olin kovasti odottanut. Bussimme ajoi tietä, jonka varrella Nourlangie Rock -kallio oli mahdollista nähdä kokonaisuudessaan. Tämä oli luontokohde, jonka ehdottomasti halusin Kakadun kansallispuistossa omin silmin nähdä. Parkkeerasimme bussin Nourlangie Road -nimisen tien päähän. Parkkipaikalta alkoi kävelyreitti, joka johdatti meidät aivan tämän jylhän kallion juurelle. Muinaisella kalliolla kiemurteli kasvien juuria ja osa juurista valui kohti maata kuin ilmassa leijuen.
Juurakoiden ja kallion kiellekkeen alla oli todella hyvässä värissä säilyneitä aboriginaalien tekemiä useita vuosikymmeniä vanhoja kalliomaalauksia. Nanguluwurr Art Site -nimisessä paikassa aika tuntui pysähtyvän. Oppaamme kertoi maalauksista, kävi huolellisesti läpi piirroksien merkityksiä ja niiden kertomaa tarinaa. Aihe oli mielenkiintoinen, mutta olin hieman yllättynyt, kuinka paljon taiteen tulkintaan käytettiin kansallispuistoretkellä aikaa. Kulttuurihetki antoi kuitenkin hyvät eväät ymmärtää Australian alkuperäiskansojen elintapoja, historiaa ja alueen kulttuurista merkitystä.
Kun oli aika lähteä, ajoimme samaa tietä, josta Nourlangie Rock -kallio näkyi ohikiitävän hetken. Toivoin, ja oikeastaan ennen retkelle lähtöä itsestäänselvänä asiana oletenkin, että bussi olisi pysähtynyt tien reunaan, näköalapaikalle tai edes levikkeelle hetkeksi, jotta tätä Kakadun kansallispuiston yhtä kuuluisinta maamerkkiä olisi saanut ihastella kaikessa rauhassa sopivan etäisyyden päästä. Olin nimeomaan odottanut tämän jylhän maiseman näkemistä, joten jäin tältä päiväretkeltä ehdottomasti kaipaamaan pidempää pysähdystä näköalapaikalle, josta kalliomaiseman olisi voinut nähdä kokonaisuudessaan. Onneksi kuvanotto onnistui myös liikkuvasta bussista käsin.
Päivän päätös
Kalliomaalaukset jäivät Kakadun päiväretken viimeiseksi vierailukohteeksi. Lähes kolme tuntia kestävällä paluumatkalla pysähdyimme kerran, ja takaisin Darwinissa olimme illalla hieman auringonlaskun jälkeen. Päivä tuntui todella pitkältä, sillä Australian välimatkat pääsivät tietenkin yllättämään.
Ymmärrän, että Kakadun kansallispuiston alueella on merkittävän paljon kulttuurihistoriaa. Omat ennakko-odotukseni Kakadun retkeä kohtaan pitivät kuitenkin vahvasti sisällään ajatuksen luontoon pääsystä ja henkeäsalpaavista maisemista. Tästä syystä olisin mieluummin käyttänyt aikani näköalapaikalle patikointiin kuin alkuperäiskansojen taiteen tutkiskeluun. Don’t get me wrong, myös paikallinen historia ja kulttuuri ovat valtavan mielenkiintoisia, mutta tällä kertaa omat ennakko-odotukseni olivat toisenlaiset.
Lesson learnt: Mikäli mielessäni on jokin tietty kohde, jonka vuoksi haluat retkelle lähteä, tarkista päiväretken ohjelma ja vierailtavat kohteet huolellisesti ennen varausta.
Muut kansallispuistot lähellä Darwinia
Litchfieldin ja Kakadun kansallispuistojen lisäksi Darwinin lähistöllä on muutamia muitakin vierailunarvoisia luontokohteita. Tässä pari vaihtoehtoa edellä esiteltyjen lisäksi.
Nitmiluk National Park
Matkaa Darwinista Nitmilukin kansallispuistoon kertyy noin 300 kilometriä, eli reilu kolmen tunnin ajomatka. Tämän vuoksi en suosittelisi Nitmilukia kohteeksi yhden päivän retkelle, vaan pikeminkin parin päivän mittaiselle seikkailulle. Mikäli olet omalla autolla ohikulkumatkalla, kannattaa tämän kansallispuiston arteisiin käydä tutustumassa. Nitmilukin kuuluisimpia nähtävyyksiä ovat komeiden vesiputouksien lisäksi jylhät kanjonit Katherine River -joen varrella. Kansallispuisto tarjoaa myös monipuolisia patikointipolkuja.
Mary River National Park
Kakadun kansallispuistoon ajettaessa Arnhem Highwayn varrella on myös Mary Riverin kansallispuisto. Tämä kansallispuisto ei ehkä ole niin nimekäs kuin muut tässä kirjoituksessa mainitut kansallispuistot Darwinin lähellä, mutta se tarjoilee myös kauniita ja rauhallisia luontokohteita. Suosituimpia aktiviteetteja matkailijoille ovat veneajelut ja lintubongaus Rockhole Billabongilla. Matkaa Darwinista Mary Riverille kertyy maltillisemmin, vain reilu sata kilometriä.
Charles Darwin National Park
Mikäli pitkät siirtymät kansallispuistoihin eivät houkuta ollenkaan, löytyy kymmenen kilometrin päässä Darwinin keskustasta monipuolinen luontokohde. Charles Darwinin kansallispuisto on sijaintinsa puolesta ehdottomasti helpoin vierailla. Läheisen sijaintinsa vuoksi matkan puiston rajalle voi taittaa vaikka polkupyörällä, sillä kansallispuistosta itsestäänkin löytyy maastopyöräreittejä. Tämän kansallispuiston vetonaulana on läheisen sijainnin lisäksi monipuolinen mangrovekasvusto, sekä toisesta maailmansodasta kertovat rakenteet, näyttelyt ja infotaulut. Kansallispuisto on nimetty evoluutioteorian luojan, Charles Darwinin, mukaan, vaikka tutkija itse ei koskaan Darwinin alueella vieraillutkaan.
Vinkit ja jälkiviisaudet retkiä suunnittelevalle
Aloitin Australiassa vietetyn vuoteni Darwinista, eli kansallispuistot lähellä Darwinia olivat minulle ensikosketus australialaiseen luontoon. Päiväretkille lähtiessäni olin kaikki aistit valppaana ja valmis bongaamaan ensimmäiset kengurut tai jättihämähäkit. Reissuni oli vasta alussa ja en vielä omistanut autoa, saati ollut totutellut vasemmanpuoleiseen liikenteeseen. Tästä syystä vaivattomin keino mennä kansallispuistoihin oli lyöttäytyä valmiin ryhmämatkan mukaan. Mikäli suunnittelet kansallispuistoretkiä lähellä Darwinia, punnitse ainakin näitä seikkoja:
1) Mieti etukäteen, missä haluat vierailla ja mitkä luontokohteet haluat nähdä?
Onko mielessäsi joku tietty luontokohde vai oletko avoin kaikelle, mitä eteen tulee? Pohdi ennakkoon, mitä kansallispuistojen nähtävyyksiä haluat ehdottomasti nähdä ja valikoi vierailtavat kansallispuistot sen mukaan. Itse olin päättänyt mennä Kakaduun Nourlangie Rock -kallion kiilto silmissä. Myönnettäköön, että en ollut kuullutkaan Litchfieldin kansallispuistosta ennen Australiaan saapumista. Osallistuin retkelle puhtaasti uutuudenviehätyksen ja infopisteen sedän onnistuneen myyntipuheen saattelemana. Balilla tapaamani Darwinista kotoisin oleva treenikaveri suositteli Jumping Crocodiles -veneilyä. Onnekkaasti Litchfield ja krokotiilibongailu olikin mahdollista yhdistää samaan päiväretkeen.
Kun varaat paikkaasi ryhmäretkelle, varmista vielä, että oma highlight-kohteesi on varmasti kyseisellä retkellä mukana ja että päivän ohjelma on varmasti mieluinen. Tästä esimerkkinä oma Kakadu-vierailuni, johon Nourlangie Rock kyllä kuului, mutta virallisella näköalapaikalla vierailu jäi harmillisesti välistä, ja aika käytettiinkin kulttuuriin ja taiteeseen tutustumiseen, josta en ollut niin kiinnostunut. Jos seikkailet itsenäisesti, perehdy etukäteen vierailukohteiden aukioloihin, parkkialueisiin ja mahdollisiin sääntöihin tai rajoituksiin.
2) Haluatko retkeillä päiväseltään, vai olisiko yön yli kestävä retki mahdollinen?
Yhden päivän retkelle Litchfieldin kansallispuisto soveltuu oikein hyvin. Kansallispuisto on kompaktimpi, ajomatka Darwinista maltillisempi, ja puiston suosituimmat nähtävyydet ovat suhteellisen lähellä toisiaan. Kakadun kansallispuistossa vietetyn päivän jälkeen sen sijaan tuli tunne, että yksi päivä oli kertakaikkiaan liian lyhyt aika tälle upealle kansallispuistolle. Kartoita realistisesti, kuinka paljon sinulla on aikaa ja päiviä käytettävänä.
Jos vain matka-aikataulusi sen sallii, suosittelen ehdottomasti viettämään vähintään kaksi, miksei kolmekin päivää, Kakadussa. Kuten sanottua, se on Australian laajin kansallispuisto. Päiväretkillä, joihin osallistuin, siirtymät ja ajankäyttö olivat loogisia ja kaikki toimi organisoidusti, mutta silti tuntui, että paljon jäi vielä näkemättä. Etenkin pidemmän ajomatkan päässä oleviin kansallispuistoihin on tarjolla myös useamman päivän retkiä, eli kansallispuistoissa on mahdollista leiriytyä ryhmän kanssa. Jos olet omatoimimatkalla, löytyy yösijoja leirintäalueilta.
3) Itsenäisesti omalla autolla vai ryhmän ja oppaan mukana?
Jos sinulla on oma auto ja jo vahva ymmärrys siitä, kuinka Australian luonnossa retkeillään, ei opas ja ryhmän tuki välttämättä ole tarpeellinen. Omalla autolla ja omalla aikataululla kansallispuistoseikkailusta saa aina omannäköisensä ja voit viettää kullakin näköalapaikalla, tai kalliomaalauspaikalla, niin paljon tai vähän aikaa kuin haluat. Itsenäisesti liikkuessa on kuitenkin hyvä ottaa huomioon, että huoltoasemia ei ole joka mutkassa, eli bensakanisteri ja vesivarastot on syytä täyttää mahdollisuuden tullen. Kunnioita Australian kansallispuistoja: älä jätä jälkeesi roskaa ja älä kerää luonnosta mitään mukaasi. Omatoimiseikkailijan tulee muistaa myös maksaa osavaltiokohtainen kansallispuistomaksu ajoneuvolleen ja itselleen ennen kansallispuiston puolelle siirtymistä.
Jos olet autoton tai juuri saapunut maahan, on helpoin vaihtoehto lyöttäytyä oppaan ja ryhmän mukaan. Kansallispuistot ovat valtavan laajoja alueita, joten ryhmämatkan mukaan liittyminen on erinomainen vaihtoehto myös, kun haluat pitää vapaapäivän auton ratista. Ryhmän mukana olet toki sidottu ennalta määrättyyn päiväohjelmaan, eli päivä tanssitaan jonkun muun määräämän aikataulun ja vierailukohteiden mukaan. Yleensä retkille on kuitenkin valikoitu mukaan nimenomaan ne kansallispuistojen parhaat palat, joissa on retken aikataulun puitteissa mahdollista vierailla.
Molemmilla päiväretkillä ryhmämme kanssa kulkeneet oppaat olivat erittäin ammattitaitoisia ja osaavia. Heidän kertomansa faktat ja tietoiskut antoivat syvemmän ymmärryksen alueen luonnosta, kansallispuistojen merkityksestä, tärkeistä luontokohteista sekä tapaamistamme eläinlajeista. Jo pelkästään oppaan tietämys ja juonto toivat mielestäni valtavasti lisäarvoa ryhmän mukana tehdylle retkelle.
4) Matkustatko kuiva- vai sadekaudella?
Kansallispuistot lähellä Darwinia sijaitsevat trooppisella ilmastovyöhykkeellä. Sadekaudella sateet voivat olla niin runsaita, että paikoin voi esiintyä teitä ja patikointipolkuja katkovia tulvia. Tämän vuoksi sadekauden aikana osassa kansallispuistojen suosituimmissa nähtävyyksissä voi olla haastavaa tai jopa mahdotonta vierailla. Hyvänä puolena on kuitenkin se, että sadekaudella matkailijoita on maltillisemmin. Huhtikuun alku ei ollut ruuhkainen, mutta joitakin polkuja tai teitä oli vielä suljettuna.
Kuivakauden aikaan kansallispuistoissa on huolettomampaa ja varmempaa liikkua, mutta juuri tuolloin vierailijoitakin on luonnollisesti enemmän. Jos matkasuunnittelemasi osuu kuivakaudelle, eli highseasonille, muista tehdä retki- ja majoitusvaraukset ajoissa. Kuivakaudella majoituspaikat voivat olla täyteenvarattuja, ja toisaalta sadekaudella naapurina voi olla krokotiilejä: Kakadun kansallispuiston päiväretkellä kerrottiin, että tulvavesien noustessa lähelle rakennuksia ja peittäessä teitä, krokotiilit saattavat löytää tiensä jopa leirintäalueen uima-altaille ja aurinkotuoleille.
***
Oletko jo vieraillut jossakin näistä pohjoisterritoriolaisista kansallispuistoista vai onko reissu vielä suunnitteilla? Lisäisitkö vielä jonkun vinkin tähän listaan?
0 Comments